Toiveruokaa

Ruoka. Mikä ihana asia. Sitä ilman ei pärjää kukaan kovinkaan hyvin. Ruoka aiheuttaa meissä erilaisia mielikuvia, ihania ja ei niin ihania. Ruoka yhdistetään usein myös tiettyihin juhliin ja tapahtumiin.

Jotkut ruoat johdattavat meidät muistoissa lapsuuteen tai kouluun. Toiset ruoat maistuvat koko elämän ajan, ja joitakin opitaan syömään vasta aikuisena. Myös maailmalta tulee uusia ruokalajeja, joihin pikkuhiljaa totumme.

 

 

Ruoka yhdistää

Ruoka yhdistää ihmisiä. Porukalla on kiva ruokailla. Ravintola Syreenissäkin on lounasaikaan ihmisiä monissa pöydissä ja puheensorinaa kuuluu joka puolelta. Ruokaillessa on kiva vaihtaa kuulumisia toisten kanssa. Toiset taas haluavat ruokailla rauhassa omassa asunnossaan, tällöin voi hakea ruoan itse ruokasalista tai se voidaan myös viedä asuntoon.

Me täällä Kymijoen Hoivalla valmistamme sellaisia ruokia, joiden tiedämme maistuvan hyvin asiakkaillemme, eli pitkälti suomalaista perusruokaa. Muutaman kerran vuodessa järjestämme jonkun teemaruokailun, jolloin laitamme pöytään myös jotain erilaisempia ruokia. Näitä ovat mm. suositut joulu-, vappu- ja sadonkorjuupöytämme.

 

                         

Teemaruokaa

Toiveruokakysely ja -viikko

Kerran vuodessa kyselemme asiakkailtamme ruokatoiveita ja pidämme toiveruokaviikon. Tästä ovat asukkaamme ja asiakkaamme olleet mielissään. On mukavaa syödä sellaista ruokaa, mitä on itse toivonut. Toiveetkin ovat liittyneet hyvin perinteisiin ruokiin.

Torstaisin meillä on Ravintola Syreenissä pihvi-/leikepäivä. Silloin paistamme erilaisia leikkeitä tai pihvejä vaihtelevilla perunalisukkeilla. Asiakkaamme ovat ottaneet tämän hyvin vastaan ja torstai onkin suosittu lounaspäivä.

 

 

Pizzaperjantai

Perjantaisin teemme lounaan lisäksi pitsoja. Niitä meneekin paljon asukkaille sekä ulkopuolisille asiakkaille.

Ruuasta riittää aina paljon puhuttavaa. Makuja on yhtä paljon kuin on syöjiäkin. Aina ei ole kaikkien mieleistä ruokaa. Onneksi meilläkin on keittoruoka vaihtoehtona.

Monelle on päivän kohokohta, kun lukee ruokalistalta tai käy keittiöltä kysymästä, että mitä tänään syödään?

 

16.4.24 Minna Mäkelä, ruoka- ja siivouspalveluesimies

 

Koulutus – positiivinen asia

Tunnustan olevani iloinen törmättyäni kesäyliopiston järjestämään koulutusmainokseen koskien positiivista psykologiaa, hyveitä ja luonteenvahvuuksia. Jälki-ilmoittauduin ja hyppäsin ryhmään tietämättä oikein, mistä on kysymys. Psykologia on sinällään kiinnostanut minua aina, hyveitä ei tässä maailmassa ole koskaan liikaa ja luonteenvahvuuksiakaan ei tule mietityksi turhan usein. Kaiken a ja o on kuitenkin positiivinen katsantakanta. Pois murheellisuus, kaunat ja arjen raadollisuus ja ikävät uutiset, niinkö? Tilalle myhäilyä, kuplivaa iloa ja innostusta sekä uteliaisuutta, ripaus luovuutta ja toiveikkuutta ehkä jopa kiitollisuutta? Ystävällisyys, reiluus, huumori ja henkisyys olivat myös läsnä tässä koulutuksessa.

 

Hyveiden ihmeellinen maailma

Klassisesti me ihmiset ajattelemme, että hyveisiin voidaan luokitella kohtuullisuus, oikeudenmukaisuus, rohkeus ja viisaus. Teologian puolella hyveet ovat kaikille tutut usko, toivo ja rakkaus. Kirjallisuudesta löytyy myös mukava joukko muita hyveiksi kutsuttuja substantiiveja kuten itsehillintä, urhoollisuus, nöyryys, lempeys, kestävyys ja kuuliaisuus. Toiselta kantilta katsottuna hyveet sisältyvät hyvään elämään; sellaiseen, jossa ihminen voi tuntea FLOW-kokemuksia.  (Mihály Csíkszentmihályi)

Elämän tarkoitus

Väkisinkin hyveitä miettiessä tulee mieleen myös elämän tarkoitus. Mikä se on? Ainakin se on meillä jokaisella ehkä hieman erilainen. Tulemme eri lähtökohdista, meillä on erilaiset perheet, jossa olemme kasvaneet, jokaisen koulutus ja työtausta on erilainen, oma terveyskin  vaikuttaa siihen, miten kuvailisimme elämän tarkoitusta. Oletusarvo on, että meillä kaikilla on elämämme aikana kuitenkin nousuja ja laskuja sekä välillä seesteisyyttä. Voisiko sitä kutsu kultaiseksi keskitieksi? Filosofi Frank Martelan mukaan: ”Elämän merkitys on tehdä itsestään merkityksellinen muille ihmisille.”

Osa meistä on saanut syntymälahjaksi positiivisen elämänasenteen, kun taas jotkut ovat peruspessimistejä. Niinhän sitä sanotaan, että pessimisti ei koskaan pety. Positiivisia asioita pystymme havaitsemaan ympärillämme, kun vaan uskallamme rauhoittua niitä katsomaan ja niistä nauttimaan. Tarvitaan vain tahtoa, oikeaa mieltä sekä sydäntä. Tällaiseen käyttäytymiseen voi harjaantua.

 

Tällä kurssilla tutustuttiin hyveajatteluun sekä luonteenvahvuuksien merkityksen positiivisen johtamisen eettisenä ytimenä ja positiivisen organisaation rakennusaineksina. Nyt keskityn entistä enemmän myönteisyyteen niin ilmapiirin luomisessa kuin johtamisessakin. Opettelen huomioimaan enemmän vahvuuksia ja yritän reflektoida itseäni päästäkseni mahdollisimman hyvään vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön ihmisten kanssa. Onneksi oma ydinluonteen ykkösvahvuuteni oli oppimisen ilo. Jos en aina onnistu, minua lohduttavat John Maxwellin sanat: ” Ihmiset haluavat seurata aitoja johtajia, eivät täydellisiä johtajia”.

 

Kiitokset Kymenlaakson kesäyliopistolle ja Sanna Wenströmille. Etenen pikkuhiljaa luolamiehen hahmosta kohti luonnon luomien ihailijuutta!

 

20.6.2023  Anu Pöllänen, toiminnanjohtaja

 

 

 

Tervetuloa Uusi Vuosi!

Ruoka

Olemme kaikki jälleen odottavaisin mielin. Uuden vuoden pian vaihtuessa tulee mietityksi ainakin kauppalistaa. Meillä jokaisella on omat perinteet liittyen uuden vuoden vastaanoton ruokiin ja juhlimiseen. Kaikkein tunnetuimmat taitavat kuitenkin olla nakit ja perunasalaatti. Joidenkin pöydästä löytynee myös texmex- ruokaa tai oman maun mukaisia pizzatuotteita. Myös erilaiset juustolautaset ovat suosittuja.

 

Raketit

Keskiyötä odotellessa voi vaikkapa pelata erilaisia seurapelejä ystävien kanssa. Kun kello lyö kaksitoista, nostetaan maljat ja toivotetaan hyvää uutta vuotta. Ilotulitteet paukkuvat pitkin iltaa ja jatkuvat usein aamuun saakka. Lemmikkieläinten omistajat toivovat varmasti, ettei niistä aiheudu eläimille haittaa. Ilotulitteiden ampumisen perinteet juontavat Kiinaan. Sen alkuperäinen tarkoitus aikoinaan on ollut karkottaa pahat henget.

 

 

Perinteet ennen ja nyt

Suomalaisten keskuudessakin jo 1800-luvulta säilynyt perinne, tinojen valaminen, päättyi vuonna 2018. Olemme aiemmin monina vuosina valaneet tinoja myös Kymijoen Hoivan asukkaiden kanssa. Tinojen valaminen ja tinoista ennustaminen oli mukava ohjelmanumero.

 

 

 

 

Itse en tunne ketään, joka olisi ottanut uusia tapoja kuten esimerkiksi mehiläisvahan valaminen ja siitä ennustaminen käyttöön. Tämä tapa jääneekin pian unholaan ja ainahan keksitään nippu uusia. Enkä usko, että meistä kukaan enää kaipaa ikivanhoja uuden vuoden perinteitä kuten se, että aattoiltana tavattiin heittää saunan jälkeen vihta saunan katolle. Näin voitiin vihdan asennosta ennustaa kuulemma tulevaa.

Sää

Uuden vuoden aaton sää kiinnostaa myös monia. Suomen ilmastolle se on tyypillisesti kovin vaihtelevaa. Täällä meillä on tällä kertaa mukavasti maassa vielä lunta. Lämmintä suojasäätä ja vahvasti pilviä on luvassa. Kuten joka vuosi ennenkin, vuosi vaihtuu kuitenkin kaikilla säähän, ruoan antimiin ja vähän niihin perinteisiinkin uskoen ja toivoen…. Ai niin, jätin kaikista uuteen vuoteen liittyvistä lupauksista kirjoittamisen kokonaan pois. Sen sijaan kaikille lukijoille alla oleva runo:

Jos pidät minusta lupaat poimia minulle
kaikki tuikkivat tähdet
tummalta taivaankannelta.
Jos pidät minusta oikein paljon
lupaat noutaa minulle
hopeisen kuun taivaalta.
Mutta jos rakastat minua
et tee turhia lupauksia.

— Tove Jansson

Onnellista uutta vuotta 2023!

30.12.2022         Anu Pöllänen, Kymijoen Hoiva ry:n toiminnanjohtaja

 

Yhdessä luontoon

Gerontologisessa kirjallisuudessa vanhuuden ympäristöinä pidetään koteja sekä sen lähiympäristöjä. Vanhusten toimiminen päivittäisympäristöissä riippuu hänen toimintakykynsä tasosta, siitä, mitä hän haluaa tehdä, onko ympäristö rajoittunut sekä mitkä ovat vanhuksen omat kokemukset eri ympäristöistä.

Useassa yhteisössä juuri pihat toimivat sosiaalisena yhteydenpitopaikkana. Siellä vanhukset näkevät toisiaan istuen keinuissa ja penkeillä keskustelemassa jokapäiväisistä asioista. Pihoista henkivä estetiikka ilmaisee myös ulkopuolisille ympäristösuhteen tärkeyttä. Vanhuksille kesä on yleisesti ottaen toiminnallisesti talvea vilkkaampi vuodenaika.

 

 

Osallistuva luontokävely

Ympäristön tuttuudella, liikkumisen helppoudella, esteettömällä asuinympäristöllä, alueen historialla sekä imagolla sekä pihasuunnittelulla toimivine ratkaisuineen on merkitystä. Erityisesti ympäristön merkitys korostuu silloin, kun vanhuksen fyysinen tai psyykkinen toimintakyky on heikentynyt. Palasen luontoa voidaan tuoda myös sisätiloihin. Keräämällä kukkia, varpuja, oksia tai tuomalla marjoja sisälle, saa varmasti paljon iloa ja keskustelua aikaiseksi.  Myös luonnon monivivahteista äänimaailmaa voi käyttää keskustelupohjaksi ja vaikkapa muistelutuokioita elävöittämään.

 

Luonnon tapahtumien seuraaminen, vuodenaikojen vaihtelut, ympäristön esteettisyys sekä viihtyvyys muodostavat tärkeän osan vanhusten ympäristösuhdetta. Uuteen ympäristöön tutustuminen ja kotiutuminen ei aina ole helppoa.

 

 

Luonto lähelle ryhmätoiminnassa

Vietämme 2-9.10.2022 vanhusten viikkoa. Vanhusten viikkoa on vietetty 1970-luvulta lähtien. Tämän vuoden teemaksi on nostettu Yhdessä luontoon – joka iän oikeus.

Sirkka-Liisa Keiski on väitöskirjassaan profiloinut vanhukset sopeutujien, vaatimattomien, hellittäjien, luopujien, turvautujien, auktoriteettien, toisen elämää elävien, realistien, muutosvalmiiden, selviytymiskeskusta rakentavien, kriittisten, näyttelijöiden, arjesta irtautujien, tasapainoilijoiden sekä hiljaisten kärsijävanhusten kategorioihin.

Omana toiveenani on, että teemaviikon eriytetyt aiheet – osallistava luontokävely, luonto lähelle ryhmätoiminnassa, luonto lääkkeenä tai luonto liikuttaa – tavoittavat kaikenikäiset- -kokoiset ja- näköiset joko itsekseen, läheisten kanssa yhdessä tai vapaaehtoistyöntekijän tai hoitajan auttamana.

 

Haluan toivottaa kaikille oikein mukavaa alkavaa vanhusten viikkoa luonnon parissa!

1.10.2022      Anu Pöllänen, toiminnanjohtaja

 

Kevätpuuhia ulkosalla

Kevät on jo pitkällä ja kesä tulossa. Saamme nauttia aurinkoisista ja lämpöisistä kevätpäivistä välillä tuulen tuivertaessa joen varrella. Luonnossa tapahtuu joka päivä jotain: puiden silmut aukeavat, lehdet kasvavat silmissä, ruoho vihertää, voikukat jo kukkivat, linnut laulavat ja vesi virtaa joella.

Talossakin tapahtuu näin keväällä paljon koko ajan. Ulkona on tehty paljon pihatöitä. On leikattu pensaita ja puita, haravoitu, hiekkaa poistettu kottikärryittäin kävelyväyliltä ja istumapaikkoja on järjestetty ympäri pihapiiriä.

Rentolassa on siirrytty myös ulkopuuhiin. Olemme pelanneet takapihalla mölkkyä ja nauttineet yhdessäolosta. Keväisten rastien myötä hiljennyimme kuuntelemaan tuulta, venyttelemään, etsimään takapihalta lempimaisemaa, arvuuttelemaan Suomen puulajeja ja eri eläimiä arvuuteltiin myös pantomiimin kautta. Sisätiloissa olemme tutustuneet Suomen luontokohteisiin ja maisemiin virtuaalisesti. Ihanaa tänä keväänä on myös ollut pitkästä aikaa tanssia hyvän musiikin tahtiin, kiitos monille ihanille esiintyjille!

Sisälläkin tapahtuu

Talon tiloissa on vietetty yhteisiä juhlia: veteraanipäivää, äitienpäivää ja vappukarnevaaleja. Lisäksi ravintolan väki on tehnyt tarjoiluja erilaisiin yksityistilaisuuksiin ja kokouksiin normaalin toiminnan lisäksi.

Tehostetun asumisen yksiköissä on kevät tuonut mukanaan paremmat ulkoilumahdollisuudet, kun kulkuväylillä pääsee etenemään apuvälineidenkin kanssa. Lämpenevä sää houkuttelee pikkuhiljaa viluisimmatkin asukkaat luontoon kevättä ihmettelemään. Myös erilaiset pelit ovat suosiossa niin sisällä kuin ulkonakin. Välillä nautitaan kampaajan tai jalkahoitajan käynneistä, välillä voimistellaan tai pidetään vaikka levyraati tai juodaan kahvit ulkosalla.

Henkilöstö kouluttautuu

Kymijoen hoivan henkilöstö on kehittänyt osaamistaan kevään aikana monin eri tavoin. Hoitohenkilökunta on päivittänyt RAI-arviointijärjestelmän käytön osaamistaan ja koko henkilöstö on perehtynyt tänä keväänä erityisesti tietosuoja-asioihin.

Kahtena aurinkoisena keväisenä iltapäivänä saimme Kymenlaakson Pelastuslaitokselta koulutusjoukot ohjaamaan henkilökunnallemme hätäsiirto- ja sammutusharjoituksia. Harjoitukset olivat tällä kertaa hyvin käytännönläheiset, ja jokainen osallistuja pääsi testaamaan sisätiloissa pelastuslakanan käyttöä ja ihmisen siirtoa lakanan avulla. Osa sai kokea myös siirtokyydin vuoteessa olijan näkökulmasta. Harjoituksessa todettiin, että vuoteessa olevan sitominen tarpeeksi tiukasti ennen siirtoa on tärkeää, jottei patjalta keikahtamista pääse tapahtumaan. Hätäsiirtoharjoituksen jälkeen siirryimme ulos aurinkoiselle pihamaalle alkusammutusharjoituksiin. Sammutuspeitteen ja nestesammuttimen käyttö oli pääosin kaikille tuttua kertausta, mutta hyvillä mielin käytäntöä harjoiteltiin myös tällä kertaa. Taitojen ja tilanteiden harjoittelu lisää turvallisuudentunnetta jokaisen omaan työhön. Kaikkien yhteinen toive on kuitenkin, ettei näitä opittuja taitoja tarvitse koskaan ottaa todelliseen käyttöön!

Lisäksi erilaisia pienempiä koulutuksia käydään jatkuvasti ja osaamista pyritään pitämään ajan tasalla mm. erilaisiin alan tapahtumiin tutustumalla. Korona siirsi myös perinteisiä apuvälinemessuja ja tällä kertaa ne pidettiin poikkeuksellisesti keväällä ja Tampereen sijaan Helsingissä. Fysioterapeuttimme osallistui messuille. Apuvälineiden lisäksi esillä oli monenlaisia soveltavan liikunnan välineitä, unohtamatta teknologian mukanaan tuomia hienoja mahdollisuuksia. Esillä oli erilaisia esteettömään matkailuun mm. luontomatkailuun kehiteltyjä ratkaisuja. Kuvassa hieman erilaiset kyynärsauvat.

Liikuntamaassa oli mahdollista kokeilla erilaisten pelien pelaamista, sekä juoksumatolla pelaten että perinteisempää pelailua näkövammaisille suunnitellun maalipallon parissa. Messuilla oli esillä monia arjen apuvälineitä. Tukisukat ovat monelle tuttuja, mutta toisinaan hieman ongelmallisia pukemisen suhteen. Tähän on olemassa monenlaisia apuvälineitä niin itsenäisen käytön kuin avustajan avuksi ja ainakin esittelijän käsissä nämä näyttivät vallan mainioilta. Toinen ihastuttava uutuus oli paineen jakautumista ja verenkiertoa edistävä istuintyyny, jonka toiminta perustuu spiraalimaiseen 3D-rekenteeseen. Sen päällä istuessa messukävijän selkä ja jalat elpyivät kummasti.

Messuilla on aina tarjolla jotain uusia apuvälineitä ja vinkkejä, joiden avulla voidaan parantaa asukkaiden arjessa selviytymistä.

Kesä kolkuttelee jo ovelle ja kaikenlaista tapahtuu Kymijoen hoivalla myös kesällä. Ensi viikolla vieraaksemme saapuu Kymenlaakson sotaorpoja virkistyspäivää viettämään. Talon asukkaille suunnitellaan parhaillaan yhteisiä juhannusjuhlia kesäisen musiikin merkeissä. Seurakunnan pihahartaus on myös heinäkuussa ja ulkosalla puuhataan muutenkin kaikkea mukavaa kroketin peluusta makkaranpaistoon. Henkilökunta hengähtää välillä kesälomien aikana ja kesäsijaiset puolestaan kerryttävät arvokasta työkokemusta.

Toivotamme kaikille oikein mukavaa kesän alkua!

27.5.2022 Geronomi Emma Kujala ja tekninen isännöitsijä/siivoustyön esimies Tuuli Hirvisuo

 

 

---

Asukkaana Kymijoen Hoivalla

Tällä kertaa halusimme antaa äänen Kymijoen Hoivan senioritalojen asukkaille. Tässä heidän kokemuksiaan täällä asumisesta:

Kaunis paikka asua

Muutin tänne 10 vuotta sitten yhdessä mieheni kanssa. Ja alkuun mieheni sanoi, ettei koskaan lähde kotoa. Että on siellä syntynyt ja sinne jää. En ajatellut, että kannattaa edes yrittää muuttaa minnekään. Mutta sitten hän alkoikin puhua, että voisi muuttaa ja haettiin heti tänne asumaan.

Tää muutto oli parasta mitä minulle on tapahtunut vanhuudessa. Saatiin asunto ja kumpikin viihdyttiin heti alkuun jo. Aluksi tämä oli niin kuin asunto, mutta nyt todellakin koti. Ja varsinkin sitten kun jäin yksin niin ajattelin, että missään muualla en pystyisi enää olemaan.

Palvelumaksun koen aika arvokkaaksi kyllä. Mutta sitten kun katson, mitä siihen sisältyy niin sen ymmärtää. Esimerkiksi alkuun kävin kaupassa ihan omineni. Sitten tajusin, että mähän maksan tästä kauppakuljetuksesta. Ja nyt käyn kaupassa kyydillä ja sitten ulkoilen muuten. Vuokrahan ei ole mikään päätähuimaava ollenkaan, mutta palvelumaksu tietysti on arvokas. Mutta siihenhän sisältyy kaikki. Siihen sisältyy talonmiehen palvelut, ohjatut jumpat ja kaikki ne avut, mitä voi saada.

Ja hienointa oli sitten se, että kun keväällä 2014 jäin yksin, niin syksyllä täällä aloitti toimintansa sitten jo Sarastus. Että oli ohjaaja ja ohjelmaa. Se oli minun pelastus!  Siitä lähtien olen todella viihtynyt täällä. Nimenomaan se, että täällä tapaa aivan ihania uusia ihmisiä. Kun luuli, ettei enää vanhuudessa sellaista tapahdu. Niin todella tulee ihan hyviä ystäviäkin vielä. Ja tottakai yhteyttä pidetään edelleen myös entisiin ystäviin. Mä en osaa mitään muuta sanoa, kun että täällä on kaikki hyvää. Mitään en ole osannut kaivata. Se oli suuri helpotus, että Rentola tuli kun Sarastuksen toiminta loppui. Oli hieno ratkaisu, että saatiin Rentola toimimaan. Täällä on kaikki: kauppakuljetukset, ja ruokala josta voi ostaa kotiin ruokaa.

Nämä talot on myös aivan loistavaan paikkaan rakennettu. Joen rantaan, puutarha ja piha ympäröi. Ja kaikki on asukkaiden käytössä: marjapensaat ja omenapuut ja kaikki. Tämä on kaunis paikka asua!

-Sinikka

Puutarhasta iloa

Olen asunut talossa 17 vuotta. Oltiin pitkään jonossa miehen kanssa näihin asuntoihin. Miniä tuli taloon, ja muutimme toiseen asuntoon. Se oli hyvä ratkaisu ja säilytti hyvät välit perheessä. Silloin tänne oli pitkät jonot, käytiin monta kertaa asuntoa kysymässä. Mutta sitten kuultiin tutulta, että asunto vapautui ja otettiin heti yhteyttä.

Täällä oli silloin paljon veteraaneja. Ja ne neuvoi meitä. Ulkona tehtiin yhdessä töitä, kaikki asukkaat. Siellä kasvatettiin perunat, kukkamaat, porkkanat ja salaatit ja kaikki. Myö tykättiin olla niin kovasti täällä, ei ollut mitään negatiivista. Näköala Kymijoelle heti ikkunasta! Jotain tekemistä piti olla, myö oltiin sellaisessa kunnossa niin tykättiin tehdä tuolla pihalla kaikkea. Pidettiin kokonaan tuo puutarhapuoli veteraanien kanssa kunnossa. Yhdessä siellä kahviteltiin asukkaiden kanssa ja kaikkea.

Pihalla puutarhassa on marjapensaita, omenapuita ja aroniaa. Ja ne ovat kaikkien asukkaiden käytössä. Se on nykyaikana harvinaista. Asukkaat käy kesällä joka päivä syömässä marjapensaista ja kerää pakastimeen. Ja kun asukkaat on saaneet marjoja, kerätään yli jääneet keittiölle. Ja kerääjiä riittää! Yhdessä asukkaat kerää ja juttelee ja puuhaa. Se on tosi hyvä asia.
Minä pidän tätä kotina, kaikki saa tehdä asioita täällä. Ja minä tykkään ja pysyn kunnossa. Täällä on vesijumpat, allas, kuntosali ja teen lenkkejä. Ja tämä yhteinen toiminta, ennen Sarastus ja nyt Rentola. Niin voiko parempaa olla. Ja yhdessä ulkona kesällä. Ihanaa. Ja apua saa aina. Henkilökunta on ihanaa. Asia kun asia niin kaikessa neuvotaan. Ja keittiöstä saa ostaa mitä ikinä tarvitsee, ruoka-aineitakin kaikkia. Se on hyvä. Välillä vaikka desilitran jauhoja tai mitä ikinä tarvitsee.

-Inkku

Mukavaa ohjelmaa

Rakastan asua tässä kodissa. On turvallinen olo. Ohjelmat ovat erinomaisia -varsinkin musiikkiohjelmat, erilaiset pelit, virtuaalimatkat, luennot, levyraadit, runotupa, askartelut, lukutoukat, käsityöt ja rupattelut. Sekä jumpat ja hartaushetket.

-Leena

 

Yhteisöllisyyttä ja vapautta

Olen asunut Rantakorsu-siivessä nyt 1,5 vuotta. Hetkeäkään en ole katunut muuttoani. Ensi vaikutelmani oli, että keittiö- ja muu henkilökunta oli sydämellisen ystävällistä. Myös asukkaat toivottivat tervetulleeksi, neuvoivat ja opastivat talon tavoille. Koronarajoitteiden aina välillä kiristyessä olin tyytyväinen, että asuin täällä. Edes näin muita ihmisiä silloin kun eristys oli tiukinta.

Iloitsin kauniista piha-alueesta, kesällä omenoista ja marjoista. Löysin myös Kortojan varren kävelyreitin. Myllykoskelta jäin kaipaamaan Kymijoen rannan kävelyteitä, lyhyempää ja tasaisempaa matkaa kirkkoon sekä Myllyn Pyörää, joka auliisti palveli pyöräkelkan ongelmissa. Täällä pyöräkelkka lojuu käyttämättömänä. Myös metsä oli Myllykoskella lähempänä.

Perheettömänä minulla on ollut aikaa harrastuksille. Niinpä olen täälläkin ollut mukana aktiviteeteissa, mitä ensin Sarastus ja nyt Rentola ovat tarjonneet. erityisesti Lukutoukat ja Runotupa ovat olleet mieleeni. Kymi Sinfonietan videoiden musiikkitarjonta on sellaista, josta pidän. Yhteiset pelit rentouttavat ja aivojumppa virkistää. Emma on auliisti auttanut tietokone- ja muissa pikku pulmissa. Mervin johdolla olen sinnikkäästi jumpannut niin vedessä, tuolilla istuen ja kuntosalissakin.

Tarvitsen myös yksinoloa ja siihenkin täällä on täysi vapaus.

-Pirkko

21.3.2022

---

 

Loppuelämän koti – Hilman tarina

Moni pohtii, mitä siellä tehostetun palveluasumisen yksikössä oikein tapahtuu…

• Saanko toteuttaa enää itseäni? Huomioidaanko minut yksilönä?
• Saanko tarvittavaa kuntoutusta? Entä saanko kaiken tarvitsemani avun?
• Mitä, jos tarvitsen lääkäriä tai sairaalahoitoa?
• Mitä sitten tapahtuu, kun voimani ehtyvät?
• Toteutetaanko yksikössä saattohoitoa?
• Millä keinoin voin pitää yhteyksiä läheisiini?

Tästä alkaa Hilman tarina, fiktiivinen, mutta silti niin todellinen.

Hilma, 85-vuotta, asuu kerrostaloasunnossaan kotiavun ja läheisten turvin. Hän
sairastaa verenpainetautia. Lisäksi hänellä on todettu kilpirauhasen vajaatoiminta sekä taipumus usein toistuviin virtsatietulehduksiin. Eniten päivittäistä toimintakykyä kuitenkin heikentää etenevä muistisairaus.

Arjen toimista selviäminen alkaa olla kovin hankalaa. Hän lähtee kauppaan, mutta
ei muistakaan miten siellä toimitaan ja eksyy matkalla. Kotona hän aloittaa
kahvinkeiton, mutta unohtaa koko asian. Keitin jää päälle, samoin hellan levyt.

Öisin hän herää ja on kovin huolissaan siitä, missä jo edesmennyt puoliso on? Entä
lapset, jotka Hilman mielessä ovat taas kolmevuotiaita. Läheiset huolehtivat ja
huolestuvat kotihoidon arvioidessa tilannetta.

Eräänä yönä Hilma vaeltaa asunnossaan ja kaatuu. Kotihoito saapuu paikalle ja
soittaa ambulanssin. Tästä alkaa Hilman matka päivystykseen. Täällä hoidetaan
akuutit vaivat, kuten virtsatietulehdus. Rouva on kuitenkin niin muistamaton ja
heikkokuntoinen, että hänet siirretään sairaalasta intervallipaikkaan arviointijaksolle.
Siellä hänen toimintakykyään arvioidaan ja moniammatillinen tiimi toteaa hänen
tarvitsevan ympärivuorokautista hoivaa. Tässä vaiheessa hänet asetetaan jonoon tehostetun palveluasumisen paikalle. Palveluohjaaja etsii Hilmalle sopivaa hoivapaikkaa. Omaiset pääsevät yksikköön tutustumaan sopivan paikan löydyttyä.

Loppuelämän kotiin

Läheiset käyvät katsomassa paikkaa ja toteavat sen olevan hyvän kodin Hilmalle.
Siellä on oma pieni asunto ja yhteistila, jossa on mahdollisuus seurusteluun,
yhteisvirikkeisiin sekä ateriointiin. He ovat helpottuneita, kun tietävät läheisen
olevan nyt turvassa ja saavan hoivaa ympärivuorokauden. Samalla he pohtivat
monia asioita: saako äiti edelleen nukkua aamulla yhdeksään, saako hän halutessaan puuron sijaan jogurttia aamuisin.? Voiko iltapalan syödä totutusti samalla puoli yhdeksän uutisia katsellen, pääseekö äiti saunaan, saavatko omaiset tulla käymään? Saako äiti yksilöllistä kohtelua ja miten häntä tuetaan sosiaalisten kontaktien ylläpitämisessä? Entä sitten, kun äidin vointi heikkenee?

Sitten koittaa Hilman muuttopäivä. Läheiset ovat sisustaneet asunnon valmiiksi
Hilman tutuilla huonekaluilla sekä rakkailla koriste-esineillä ja valokuvilla.
Vuode on pedattu valmiiksi omilla tutuilla lakanoilla.

Hoitajat rinnalla kulkijoina

Yksikössä odotetaan uuden asukkaan muuttoa. Ensimmäisessä iltavuorossa on
Hilman vastuuhoitaja ottamassa hänet vastaan. Kaikki vuorossa olevat hoitajat esittelevät itsensä ja toivottavat Hilman tervetulleeksi. Ensin tutustutaan omaan huoneeseen ja sen jälkeen onkin hyvien päiväkahvien aika yhteistilassa.

Tutustuminen puolin ja toisin voi alkaa. Noin kuukauden sisällä vastuuhoitaja tekee
asukkaasta RAI-toimintakyvyn arvioinnin, omalääkäri tekee tulotarkastuksen ja yksikön sairaanhoitaja ottaa tarvittavat laboratoriokokeet. Tämän jälkeen vastuuhoitaja kutsuu läheiset koolle ja pidetään ensimmäinen ”TOTSU- palaveri”, jossa sovitaan yksityiskohtaisesti yksilöllisistä hoidontarpeista ja käydään läpi kaikki toiveet sekä sovitaan keinot niiden toteutukseen.

Arki sujuu hoivakodissa hyvin. Hilma saa tarvitsemansa avun ja selviää vielä monista pikkuaskareista ohjattuna. Sairauden edetessä vähitellen, tuen tarve kaikessa kasvaa eikä liikkuminen enää suju rollaattoriinkaan tukeutuen. Henkilökunta kartoittaa hoivan – ja avuntarvetta säännöllisesti. Hilmalle hankitaan apuvälilainaamosta pyörätuoli, suihkutuoli sekä sopiva nostolaite. Näin varmistetaan, että Hilma pääsee edelleen yhteistilaan ja ulkoilemaan.

Ajoittain myös omatoiminen syöminen tuottaa haasteita, jolloin hoitaja auttaa ja
kannustaa sekä tarvittaessa syöttää. Kun pureskelu meinaa unohtua huolehditaan
myös, että ruoan rakenne on tarpeeksi pehmeää tai pienittyä.

Arvokas vanhuus

Voinnin heiketessä levon tarve kasvaa ja Hilmalla on mahdollisuus nukkua
tarvittaessa useammatkin päiväunet. Ajoittain myös ruokahalu on heikko, jolloin
tarjotaan sitä mikä maistuu.

Vastuuhoitaja päivittää RAI-arvioinnin ja kutsuu läheiset koolle uuden ”TOTSUN”
merkeissä. Lääkäri tekee hoitolinjausarvion ja läheisiä kuunnellen tehdään
Hilmalle palliatiivinen (oireenmukainen) hoitolinjaus. Tällöin keskitytään asukkaan kivuttomuuteen ja hyvään oloon. Myös kaikki sairaalasiirrot harkitaan tarkasti. Läheisiä kannustetaan olemaan läsnä. Asukkaan mielihaluja esim. ravinnon suhteen pyritään toteuttamaan.

Hilman vointi hiipuu pikku hiljaa ja kahden kuukauden kuluttua hän jaksaa vain ajoittain olla muutamia tunteja pyörätuolissa. Ajoittain on virkeämpiä päiviä, jolloin puhettakin tulee. Hän elää lapsuuttaan uudelleen ja kysyy usein äitiä. Läheisiä hän ei enää tunnista, mutta hoitajat tukevat kanssakäymistä ja vastaavat tarvittaessa kaikkiin kysymyksiin. Vanukkaat sekä kahvipulla ” mössö” ja soseutettu keitto maistuvat ajoittain. Näläntunne on kovin hiipunut ja kaikki syöttäminen tapahtuu Hilman ehdoilla.

Eräänä päivänä hoitaja huomaa Hilman hengityksen muuttuneen pinnallisemmaksi.
Hän ei myöskään jaksa avata silmiään. Silti hän selkeästi reagoi hellään kosketukseen ja rauhalliseen puheeseen levollisella ilmeellä ja tasaantuvalla hengityksellä.

Omalääkäri ottaa kantaa hoitolinjaukseen ja aloitetaan saattohoito, joka
keskittyy elämän viimeisiin hetkiin. Hoitaja ilmoittaa päätöksestä läheisille ja
henkilöstö tukee heitä tässä ainutkertaisessa tilanteessa.

Hilman vointia tarkkaillaan ja ilmeistä, kehonkielestä sekä ääntelystä tulkitaan
herkästi tarve kipulääkitykseen ja sitä annetaan riittävästi lääkärin ohjeen mukaisesti.
Läheisiä tuetaan (mutta ei painosteta) olemaan läsnä ja heidänkin tarpeistaan huolehditaan keskustelemalla ja tarjoamalla vaikkapa kahvia. Lisäksi huolehditaan , että yksikössä on saattohoitovaiheessa tarpeeksi henkilökuntaa vastaamaan Hilman tarpeista ja olemaan läsnä.

Hoitaja antaa Hilmalle vielä kipulääkettä, kostuttaa suuta vanupuikolla,
paijaa ja antaa omaisten olla rauhassa läsnä. Pian hengityksessä tulee pidempiä taukoja ja hoitajan ja läheisen ollessa läsnä Hilma nukkuu rauhallisesti pois.

Toinen hoitaja kutsutaan paikalle ja rauhallisesti Hilma puetaan omiin siisteihin vaatteisiin sekä tyttären kutomiin villasukkiin. Tunnelma on levollinen eikä mihinkään ole kiire. Pöydälle sytytetään kynttilä ja läheisille annetaan aikaa hyvästellä.

Näin on hoitaja saattanut asukkaan ja saanut olla läsnä tässä ainulaatuisessa hetkessä. Muutama kyynelkin on sallittua, koska tässä on kyse arvokkaasta kohtaamisesta.

Jokainen asukas on hoivakodissa yksilö. Niin myös jokainen tarina, mutta kaikki ovat yhtä arvokkaita.

4.2.2022 Sari Lairio, hoitotyön esimies, sairaanhoitaja, Iltarusko

 

 

---

Jäähyväiset Sarastukselle

Kymijoen Hoivan tiloissa toimi aikoinaan päiväkeskus. Kun päiväkeskustoiminta lopetettiin, silloisen Kouvolan kaupungin aloitteesta tiloihin perustettiin hyvinvointiasema vuonna 2014. Nimikilpailun perusteella nimeksi valittiin Sarastus. Toiminta haki aluksi muotoaan, mutta punaisena lankana oli alusta asti yhteisöllisyys, ikääntyvien osallisuuden tukeminen ja ohjauksen sekä tiedon välittäminen. Hyvinvointiasematoiminnan tarkoitus oli tukea kotona asuvien ikääntyvien toimintakykyä ja olla matalan kynnyksen kohtaamispaikka, josta sai ohjausta ja neuvontaa pienempiinkin arjen pulmiin.

Jokaisen hyvinvointiaseman toiminta on ollut omannäköistään, riippuen sijainnista. Täällä Inkeroisissa on aina pidetty paljon esimerkiksi musiikista ja liikunnasta, joten tuoli- ja keppijumpat ovat kulkeneet mukana alusta asti ja erilaisten orkesterien tahdissa tanssitaan ahkerasti vieläkin. Toiminta on ollut asiakkaiden toiveista lähtöisin. Ja ideat ovatkin olleet monipuolisia laskiaisriehojen hevosajeluista havukranssitalkoisiin. Digitaalisuus on myös tullut toimintaan mukaan ja digiopastustoiminta vakiinnuttanut paikkansa paikkakunnalla.

Hyvinvointiaseman toiminta on saanut ihmisiä liikkeelle: on ollut mölkyn pelaajia, karaoken laulajia, käsityöihmisiä, innokkaita tanssijoita tai musiikista nauttivia ihmisiä, tiedonhaluisia luennoille, apua ja ohjausta tarvitsevia palveluohjaukseen tai digitaitoja opettelemaan. Kävijöitä on ollut tietysti Inkeroisten alueelta, mutta myös Anjalasta, Myllykoskelta, Sippolasta ja Liikkalasta.

Sarastuksen palveluohjaajat ovat matkan varrella vaihtuneet, mutta punainen lanka on vuosien myötä vain kirkastunut. Ikääntyvien ihmisten innostuminen, ystävien löytäminen, avun saaminen arjessa ja lämminhenkinen kohtaaminen on saanut kiitosta. Se, että ikääntyvä ihminen kokee itsensä kunnioitetuksi, arvostetuksi ja tulee kuulluksi sekä pystyy vaikuttamaan omiin asioihinsa, on erittäin tärkeää.

Erilainen toiminta on saanut paljon ihmisiä liikkeelle vuosien varrella. Liikkuva askel- tapahtumat nostivat esille liikunnan merkitystä arjessa ja innostivat kokeilemaan uusia lajeja. Muistoissa taikaa −mennyttä aikaa -muisteluhanke herätti muistot henkiin ja ne ovat nyt kaikkien nähtävillä. Hanke sai vuoden 2019 Vanhusteko-tunnustuksen ja sai aikaan paljon hyviä vaikutuksia ikääntyvien keskuudessa.

Valitettavasti pari viime vuotta koronapandemia on varjostanut arkea tuoden mukanaan hyvinvointiaseman sulkuja, kokoontumisrajoituksia ja lopulta toimintapäivien supistumisen tälle vuodelle. Nyt Kymsote on päättänyt sulkea koko hyvinvointiaseman, perusteluna Kymsoten toimintamallien yhtenäistäminen sekä haasteellinen taloudellinen tilanne. Vastaavaa palvelua ei alueen ikääntyville tällä hetkellä jää. Ohjausta ja neuvoja saa jatkossa Kymsoten asiakasohjauksesta ja digiopastusta mm. kirjastoista.

Kymijoen Hoivalla on huomattu kohtaamispaikan toiminnan vaikutukset ikääntyvän hyvinvointiin ja toimintakyvyn säilymiseen. Yhteisöllisyys on noussut tärkeäksi senioriasuntojen vetonaulaksi. Tarjoammekin jatkossa oman talon väelle eli Kymijoen Hoivan senioritalojen asukkaille edelleen yhteisen kohtaamispaikan, joka on avoinna arkipäivisin. Toimintaa kuvaa kohtaamispaikan nimi: Rentola. Yhteisöllistä, mukavaa toimintaa järjestetään asukkaiden toiveiden mukaisesti niin sisällä kuin ulkonakin ja ohjausta saa edelleenkin erilaisissa arjen pulmissa. Laaja, kaikille avoin toiminta kuitenkin päättyy tämän vuoden loppuun.

Säilytämme Sarastuksen ajan iloiset muistot ja toivomme lämpimiä yhteisiä hetkiä Rentolassa senioritalojen asukkaiden kesken tulevaisuudessa. Olemme lämpimästi kiitollisia kaikille Sarastuksen kävijöille vuosien varrella. Lisäksi moni vapaaehtoinen, luennoitsija, esiintyjä ja aikaansa antanut ihminen ansaitsee myös lämpimät kiitokset: olette olleet kullanarvoisia!

Sarastus on vielä joulunajan avoinna, tule ihmeessä mukaan joulutunnelmaan ja nauttimaan yhdessäolosta.

Hyvää joulunaikaa sinulle!

15.12.2021 Emma Kujala, palveluohjaaja Sarastus

 

 

---

Mitä sitten kattilaan laitatkin, löydät sen lusikastasi

Lokakuu on yhdistykselle juhlakuukausi. Vanhusten viikon lisäksi on aihetta juhlaan, sillä yhdistyksen perustamisesta tulee kuluneeksi 46 vuotta. Kun katson taaksepäin ajassa, tulvii mieleeni monia muistoja. 1980- ja 1990- luvut olivat kulta-aikoja mitä tulee ikääntyneiden ja vammaisten asioiden eteenpäin viemisen suhteen. Tuolloin rakennettiin paljon uutta ja tehtiin perusparannuksia.

2000-luvulla asukkaiden määrä yhdistyksen asunnoissa oli vakiintunut, mutta tehostettua palveluasumista tarvittiin lisää. Niinpä meidänkin Anjalan kohde vaihtui suuren kysynnän myötä tavallisesta vuokra-asumisesta tehostetuksi. Samaan aikaan henkilökuntaa oli ennätysmäärä. Tekniikkaa lisättiin tietokoneiden ja erilaisten ohjelmien muodossa. Kansainvälisyyteen luotiin katseita erilaisten hankkeiden myötä. Esimiesten määrää lisättiin ja työturvallisuuteen panostettiin.

Suur-Kouvolan, suuren ”SOTE-sopan” ja Kymsoten mukana myös hoivaan on tullut eri tulokulmia ja ratkaisuja. Ikääntyneet hoidetaan mieluusti kotihoidossa. Tämä on näkynyt myös Kymijoen Hoivalla työpaikkojen ja asukkaiden vähentyessä. Kaikella lienee jokin tarkoitus. Itse koetan pitää soppakattilan liedellä ja aina aika-ajoin muistaa maistella, mitä sieltä nousee seuraavaksi.

Auta muita pääsemään eteenpäin. Olet aina pidempi, kun joku muu on harteillasi

Kuluneisiin vuosiin mahtuu monia kohtaamisia ihmisten kanssa. On jaettu yhdessä ilot ja surut. Joskus muistelemme poisnukkuneita isommalla porukalla. Jokainen yhteisömme jäsen on jättänyt jonkunlaisen jäljen. Samoin olemme saaneet tutustua erilaisiin työntekijöihin. Jotkut heistä ovat vain viivähtäneet, kun taas toiset ovat jääneet jopa yli 20 vuodeksi ennen eläkkeelle jäämistään.

Me kaikki Kymijoen Hoivalaiset olemme täällä ihmisiä varten. Pyrimme aina auttamaan ja olemaan avuksi. Se voi olla ihan pientä, kuten kotiavaimensa unohtaneen asukkaan oven aukaisu. Taistelemme yksinäisyyttä vastaan, pyrimme luomaan kipinää ja virkeyttä eloon ja arkeen löytämällä osallisuuden monia muotoja. On ollut hienoa nähdä upeiden ihmisten elämän otteen löytymisen juuri meillä. Tämmöisenä vuorovaikutuksen poikkeustila-aikana koen, että on ihanan voimaannuttavaa välillä muistella menneitä vuosia.
Sanon sen nyt: HYVÄ ME!

Vaikka puu kymmenen vuotta vedessä makaisi,
ei siitä krokotiiliä tule

Työskentely yhdistyksessä on varmaan eri lailla antoisaa kuin ehkäpä jossakin muualla. Koen, että meidän yhdistystämme vuonna 1975 perustamassa olleet ja heidän jälkeensä tulleet, hyvää työtä tehneet, eivät ole koskaan unohtaneet toiminta-ajatustamme:
”Tarkoituksena on edistää vanhusten ja vammaisten henkilöiden aineellista ja henkistä hyvinvointia”. Tämä on hyvin istutettu, oikein lannoitettu, juureva yhdistys.

Joskus mietin, mitä pitäisi tapahtua, ettei meitä enää olisi? Tarvitsisiko siihen kaukaa tulevia krokotiilejä ja kuinka monta? Uskon, että nykymaailmassa kaikki on mahdollista. Mieluusti ajattelisin, että jo juurtuneesta puusta löytyy niin paljon hyvää, että se tulee pärjäämään jatkossakin eikä kaadu alati vaikeutuvassa kilpailevassa yhteiskunnassa torahampaita ja kynsiä esitteleviin ahdistelijoihin. Yhdistyksillä ja järjestöillä tulisi olla sijaa
ja voimia olla, elää ja hengittää vielä tulevina vuosikymmeninä. Itse ainakin tahdon uskoa niin.

Kuuntele sinäkin aiheeseen sopiva laulu: Kuuntele Tuomas Kanniston laulu: Yhdessä

Mykistävän ihanaa talven odotusta kaikille!

20.10.2021 Anu Pöllänen, toiminnanjohtaja

 

 

---

Muutama ajatus liikunnasta

Yleisesti liikunnasta on kirjoitettu näin; ” Liikunta on tarkoituksellista fyysistä aktiivisuutta, jonka tarkoituksena on esimerkiksi kunnon kohottaminen, terveyden parantaminen tai pelkästään liikunnan tuottama ilo ja mielihyvä.”   Nykyisten suositusten mukaan jo muutaman minuutin mittaiset liikkumishetket ovat merkityksellisiä, eli mitään arjessa tapahtuvaa aktiivisuutta ei tule väheksyä. Ohessa soveltavan liikkumisen suositus, jossa kuvataan havainnollisesti mistä osista viikoittaisen liikkumisen tulisi koostua.

Säännöllinen liikkuminen itselle mieluisalla tavalla ylläpitää toimintakykyä ja helpottaa arjesta selviytymistä. Kaatumisriski pienenee, kun huolehdimme riittävästä lihaskunnosta ja kehitämme samalla tasapainoa. Hyvä on myös kuunnella omaa jaksamista ja muistaa levon merkitys. Iän tuomat muutokset vaikuttavat usein myös yöuniin, tehden niistä lyhyemmät tai pätkittäiset.  Palautumista voi hyvin paikata päivätorkuilla ja antaa kehon palautua useampaan otteeseen vuorokauden aikana.

Talon tarjonta

Läpi vuoden talossamme on mahdollista liikkua monin eri tavoin, joko yksilöllisesti omaan tahtiin tai ohjattujen ryhmien mukana ahkeroiden. Tuolijumpat ovat kevyempiä vaihtoehtoja. Allas mahdollistaa vesiliikunnan, joka on nivelille ystävällistä kuntoilua. Kuntosalilta löytyy kattava valikoima laitteita, joiden avuin voidaan vahvistaa selkeämmin lihaskuntoa, unohtamatta kaunista pihapiiriä, joka luo erilaiset puitteet vuodenaikojen mukaan luonnossa liikkumiseen tai mukavaan happihyppelyyn yhdessä ystävien ja tuttavien kanssa.  Kulunut vuosi on ollut ryhmien suhteen melko risaista, mutta pikkuhiljaa aletaan olla normaalissa rytmissä. Ryhmässä harjoittelu tuo liikunnan oheen mukavan sosiaalisen tapahtuman, jossa voidaan vaihtaa kuulumiset, parhaat reseptit tai jakaa ajankohtaisia asioita ja uutisia. Monesti ryhmässä muistellaan yhdessä työaikaisia tai muita kylän tapahtumia ja tällä on merkitystä myös mielen hyvinvoinnille. Yhdessä tekemisellä on merkitystä myös harjoittelumotivaatiolle, niin lähtemisen kuin tehokkuuden osalta. Tutun joukon tapaaminen säännöllisesti voi toimia isona kimmokkeena. Porukalla tehty harjoittelu voi positiivisessa mielessä piiskata kuormittavampaan harjoitteluun kuin yksin tehden. Ryhmässä harjoittelu on kuitenkin kuin taideteos – ohjaaja antaa liikunnalle kehykset ja jokainen maalaa itselleen passelin taulun.

Koronatapausten määrä ei näytä edelleenkään laskevan, joten edelleen joudumme muistamaan turvallisuusohjeet myös ryhmissä. Nyt näyttäisi kuitenkin olevan vahvaa tahtoa ja uskoa harrastustoiminnan jatkoon, vaikka ilmaantuvuus ei ole jäänyt odotetulle tasolle – toivotaan että saamme jatkaa syksyn ennalta ilmoitetun suunnitelman mukaisesti, ajankohtaiset suositukset huomioiden.

Ryhmäaikataulut löytyvät ilmoitustauluilta ja kotisivulta; palvelut – fysioterapia.

Huh hellettä

Tänä kesänä sää suosi ennätyksellisillä helteillä ja koitin keventää liikkumista sen mukaisesti. Salin ilmalämpöpumppu mahdollisti harjoittelun myös kesän helteillä, eikä allasjumppakaan tainnut tuntua raskaalta, vaikka ulkona porotti välillä 30 asteen helle. Joinain päivinä oli kuitenkin viisaampaa vain siirtyä ulos, istua varjossa ja keskittyä muistelemaan tai pohtimaan tietovisan saloja… tai syödä viilentävää jäätelöä.

Ulkoilemaan

Ikäinstituutin Vie vanhus ulos kampanja alkaa jälleen 8.9. teemalla Yhdessä askeltaen. Vuosittaisella kuukauden pituisella ulkoilukampanjalla halutaan edistää ikäihmisten ulkoilua, jotka tarvitsevat siihen apua ja seuraa. Tokihan teema on tärkeä läpi koko vuoden. Myös tänä vuonna talon eri yksiköt ovat mukana kampanjassa ja haastankin tässä kohtaa kaikki läheiset, ystävät ja tuttavat miettimään onko sinulla voimia käydä hakemassa ystävää tai tuttavaa ulkoilemaan, jos hänen yksin ulkoileminen ei muuten ole mahdollista. Koronasta huolimatta tai juuri siitä syystä arjen pienet ilot ovat entistä tärkeämpiä. Terveysturvallisesti tavaten voimme tuoda ikääntyneiden elämään ilon pieniä pisaroita.

 

Arjen pieni ilo

Oma tämän kesän kohokohta on ollut meidän perheeseemme muuttanut pieni koiranpentu. Ulkoinen olemus on hyvin pikkuriikkinen, mutta sisällä näyttää asuvan suuri sielu ja terävät maitohampaat. Isoja ja pelottavia asioita tulee vastaan lähes päivittäin. Joskus se on samalla pihalla vieraileva iso rusakko, toisinaan oma varjo lattiassa. Lenkkimatkat tämän pienen kaverin kanssa ovat vielä enemmän hihnassa harjoittelua, mutta tulevaisuudessa tästä kaverista tulee ehkä myös oma liikuntakaverini. Tällä hetkellä ainakin ulkoilu on lisääntynyt parhaillaan käynnissä olevan sisäsiistiksi opettelun merkeissä.

6.8.2021 Mervi Kinnunen, fysioterapeutti Kymijoen Hoiva ry

 

 

---

Geronomina ikääntyneiden tehostetussa palveluasumisessa

Heippa vaan kaikille! Heti tähän alkuun voisin esitellä itseni: Olen Nadja, Kymijoen Hoivan uusin geronomivahvistus ja työskentelen kahdessa ikääntyneiden tehostetun palveluasumisen yksikössä. Arkisin minut voi löytää joko Anjalan Iltaruskosta tai Inkeroisten Orvokista sekä keskiviikkoisin molemmista yksiköistä. Jos metsässä joskus näette jonkun liikahtavan silmäkulmassanne, mutta ette ole aivan varmoja oliko se sammaloitunut kivi vai ihminen, se olin luultavasti vain minä viettämässä vapaapäivää sienestyksen merkeissä. Vaihtoehtoisesti vietän vapaani lukemisen ja tietokonepelien parissa tai varhaiskeskiajalle siirtyneenä historianelävöityksen myötä.

Mikä on geronomi ja mitä geronomi tekee?

Geronomi on lyhyesti ja ytimekkäästi ikääntymisen ja vanhustyön asiantuntija, jonka koulutuksessa painotetaan erityisesti ikääntyneiden toimintakyvyn ja hyvinvoinnin ylläpitämistä sekä edistämistä ja sosiaalista osallisuutta. Geronomina on oleellista tunnistaa ikääntyneen tuen tarpeet erilaisissa elämäntilanteissa ja löytää jokaisen omat voimavarat, jotka auttavat mielekkään elämän ylläpidossa. Geronomin osaaminen edustaa kokonaisvaltaista ymmärrystä vanhenemisesta, jossa ikääntynyt ihminen toimintakyvystään riippumatta nähdään aktiivisena toimijana ja oman yhteisönsä jäsenenä.

Oma toimenkuvani on moninainen, joskin erikoinen geronomille. Pääsääntöisesti teen perushoitotyötä eli tuen asukkaita arjen toiminnoissa: peseytymisessä, pukeutumisessa, ruokailussa, lääkehoidossa ym. Kerran viikossa minulla on ns. geronomipäivä. Näinä päivinä työnkuvani vaihtelee hyvin paljon: suunnittelen viriketoimintaa, haen etuuksia ja ohjeistan asukkaiden omaisia etuuksien hakemisessa, kirjoitan lausuntoja erinäisten hakemusten liitteeksi, vietän asukkaiden kanssa kiireetöntä aikaa keskustellen, ulkoillen, jumpaten tai lehtiä lukien ym. Suurin vastuualueeni on kuitenkin RAI-arvioinnit, joista kerron seuraavaksi hieman tarkemmin.

RAI-arviointi

Lain ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (980/2012) mukaan kunnilla on velvollisuus käyttää iäkkään henkilön palvelutarpeiden ja toimintakyvyn arvioinnissa RAI-arviointivälineistöä. RAI-järjestelmä on standardoitu välineistö, joka on tarkoitettu vanhus- tai vammaispalvelun asiakkaan palvelutarpeen arviointiin ja hoito-, kuntoutus- ja palvelusuunnitelman laatimiseen. RAI:n avulla voidaan arvioida asiakkaan toimintakykyä, terveydentilaa, sosiaalista verkostoa, toimintaympäristöä, voimavaroja ja palvelutarvetta. Edellä mainittujen tietojen avulla palveluja on mahdollista suunnitella ja kohdentaa asianmukaisesti. Lisäksi arviointitietojen avulla on mahdollista verrata asiakkaan nykytilannetta ja siinä tapahtuneita muutoksia pitkällä aikavälillä.

Minä vastaan siis siitä, että kaikki arvioinnit ovat ajan tasalla ja että ne ovat yhdenmukaisia. Uuden asukkaan muuttaessa yksikköön, lisään hänet ohjelmistoon ja lukitsen hoitajien tekemät arvioinnit. Pyrin lisäämään yksiköiden RAI-osaamista ja perehdytän uudet työntekijät ohjelmiston käyttöön ja avustan ensimmäisissä arvioinneissa. Näiden lisäksi vien työyhteisössä esiin tulleita asioita/kysymyksiä/kehittämiskohteita eteenpäin Kymsoten RAI-asiantuntijalle, huolehdin ajantasaisista ohjeistuksista ja osallistun asiaan liittyviin koulutuksiin vähintään 6kk välein.

Paljon on siis tekemistä ja päivittäin tulee jotakin uutta tehtävää tai opittavaa. Sosiaalialan ihmisten toimenkuva tehostetun palveluasumisen yksiköissä on hyvin tuore ja innolla odotan mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

Mukavaa kesän jatkoa kaikille!

23.6.2021 Nadja Kaleton, geronomi, Iltarusko ja Rantakoti Orvokki.

 

 

---

Juhannustaikaa

Juhannus, jota myös mittumaariksi kutsutaan, on valon ja keskikesän juhla. Suomalaiseen juhannusperinteeseen kuuluvat kiinteästi juhannussauna koivuvastoineen, juhannuskokko ja juhannustanssit. Ennen myös juhannushäät olivat suosittuja. Juhannukseen liittyy myös paljon erilaisia uskomuksia ja taikoja, joilla on pyritty varmistamaan tuleva sato ja etenkin naimaonni.

Suomalainen juhannuskokkoperinne juontaa juurensa keskieurooppalaiseen tapaan polttaa tulia juhlien aikaan. Juhannuksen lisäksi kokkoja ja tulia on poltettu muinakin juhlapyhinä, kuten pääsiäisenä, helluntaina, vappuna tai kekrinä. Juhannuskokon alkuperäinen tarkoitus on ollut pitää pahat henget loitolla. Juhannuskokosta voi myös ennustaa: mihin suuntaan juhannuskokon kärki kaatuu, sillä suunnalla oleva talo saa pian naitettua tyttärensä. Juhannuskokon savun uskotaan myös kääntyvän sen suuntaan, joka pääsee pian naimisiin.

Juhannustaiat ovat osa juhannuksen viettoon liittyvää kansanperinnettä. Juhannuksena tehtiin taikoja lähinnä naimaonnea parantaakseen ja nähdäkseen tulevan puolison. Tunnetuin juhannustaika lienee kerätä juhannusyöksi tyynyn alle seitsemän eri kukkalajin kimppu seitsemältä eri niityltä, jolloin juhannusyön unessa uskotaan näkevän tulevan aviomiehen. Juhannusyönä kannattaa kuulostella myös käen kukuntaa: jokainen kerta, kun käki kukkuu, tulee yksi vuosi lisää sulhasen löytymiseen. Jos käki ei kuku lainkaan, sulhasen uskotaan löytyvän jo samana vuonna. Naimaonnen varmistaakseen tulee juhannusyönä myös kieriä alasti kasteisella niityllä.

Juhannuksena käytetyn saunavastan voi juhannusyönä heittää saunomisen jälkeen saunan katolle ja sulhasen uskotaan tulevan siitä suunnasta, mihin saunavastan varsi osoittaa. Juhannussaunan jälkeen voi myös kävellä takaperin kohti puupinoa. Millaiseen halkoon takapuoli osuu, määrittelee tulevan puolison: jos halko on halkaistu, rakastuu varattuun mieheen tai jos halko on kokonainen, niin pääsee naimisiin. Tulevan sulhasen kuvan voi nähdä juhannusyönä myös metsästä löytyvästä lähteestä, jos sinne kurkistaa alastomana.

Monet suomalaiset suuntaavat juhannuksen viettoon luonnon helmaan ja kesämökeille, kuuluuhan luonto ja järvimaisema olennaisena osana suomalaiseen juhannukseen. Meilläkin perinteeseen kuuluu oven ja portin pielien koristelu koivunoksilla, luonnonkukkien haku maljakoihin ja vihdan teko juhannussaunaan. Järvivesikin on jo niin lämmintä, että juhannussaunasta uskaltautuu pulahtamaan järveen.

Muumipeikon juhannusruno

Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.

Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.

Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.

Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.

– Tove Jansson –

Mukavaa juhannusta kaikille!

24.6.2021 Katja Ihanamäki, hoitotyön esimies Rantakoti

 

---

Elämä on matka

Lapsena jaksoin ihastella äitini kotipaikalta löytynyttä vanhaa mustekynää. Onpa vain vaatinut tarkkuutta sen ajan oppilailta, ettei mustepullo kaatunut tai kynä tahrannut paperia. Taakse ovat jääneet myös pakolliset latinan kielellä opetellut kasvien nimet. Enpä tiedä, olisinko itse selvinnyt kunnialla noista tehtävistä.

Kirjeiden vaihtoa ulkomaille

1980-luvulla oli muotia ottaa kirjeenvaihtoystävä ulkomailta. Minäkin uskaltauduin, vaikka englanninkielentaitoni ei kovin erikoinen ollutkaan. Sain kirjeenvaihtoystäväkseni filippiiniläisen tytön, jonka kanssa vaihdoimme kuulumisia. Muistan lähettäneeni hänelle valokuvan itsestäni. Kuvan taustalla oli korkeammat lumikinokset kuin minä itse, unohtamatta tietenkään suksia. Mielestäni oli jännittävää saada kuulla eri kulttuurista eksoottisia uutisia. Samalla rohkeus käyttää englannin kieltä karttui.

WhatsApp yhdistää

Sain äskettäin whatsapp-viestin puhelimeeni. Viestin sisältö vei minut ajassa taaksepäin 1970-luvulle. Setäni vaimo oli löytänyt kirjeen, joka oli osoitettu mummolle ja papalle. Kirjeen allekirjoittajina olivat sisareni ja minä.

 

Whatsapilla lähetetystä kirjeen kopiosta ilmeni, että kaikki tärkeät asiat tuli tuolloin kerrotuksi: säätila, koulumenestys ja valokuvat, oma terveys ja terveiset omilta vanhemmilta. Kirjeessä oli myös maininta, että minä olin juuri tullut Fredin konsertista. Nyt isovanhempia eikä Frediä enää ole.

 

Musiikki kuljettaa

Kuka muistaa ne ajat, jolloin iskelmävihkosia sai ostaa kioskeilta. Niissä oli suomalaisten silloisten hittien sanoja. Minäkin opettelin tarttuvimmat riimit. Omia suosikkejani olivat Lea Lavenin ja Paula Koivuniemen lisäksi tietenkin Fredi. Kävin hänen konsertissaan viimeksi pari vuotta sitten ja vielä vaan miehen ääni jaksoi miellyttää.

Moni Fredin ikivihreä jää elämään. Katso linkistä       https://www.youtube.com/watch?v=b9qDIL9Z2h4    ei niin tunnettu Fredin esittämä laulu: Elämä on matka. Sillä sitä se on. Välillä on kiva muistella menneitä aikoja tai antaa musiikin vaan kuljettaa. Aikamatka tulevaisuuteen on hieman hankalampi toteuttaa. Oletko kanssani samaa mieltä?

Mukavaa euroviisujen täyteistä toukokuuta. Muistathan muistella, kirjoitella tai laitella viestejä!

14.5.2021 Anu Pöllänen, toiminnanjohtaja

 

 

---

Arkea Rantakoti Lehdokissa

Henkilökunnan aamu alkaa raportilla: miten yö on asukkailla sujunut? Katsotaan yhdessä, mitä menoa kenelläkin asukkaalla kyseisenä päivänä on ja mitä kaikkea on suunniteltu tehtäväksi. Jaamme jokaiselle hoitajalle hoidettavat asukkaat, joiden parissa hän sinä päivänä erityisesti työskentelee.

Aamuvuoro

Usein yksi aamuvuoron työntekijä on tullutkin jo aamukuudelta töihin avustamaan ensimmäisiä kouluun ja päivätoimintaan lähtijöitä. Joku asukas saattaa istua jo aamupalalla, toinen nukkuu mielellään pidempään. Pyrimme huomioimaan jokaisen asukkaan luonnollisen unirytmin, toki ajoissa päivän menoihin herätellen. Usein asukkaat ovat jo itse heräilleet, kun menemme heidän luokseen aamulla. Hoitaja ohjaa asukasta peseytymisessä, hygienian hoidossa ja säänmukaisessa pukeutumisessa. Samalla huolehditaan tarvittavista hoitotoimenpiteistä sekä tarkkaillaan kokonaisvaltaisesti asukkaan hyvinvointia, kuten mielialaa, vireystilaa, toimintakykyä ja ihon kuntoa. Joku asukas tarvitsee käytännössä täysin hoitajan avun kaikissa toimissa, toinen kykenee huolehtimaan osasta itsenäisesti. Vaikka asukas ei pystyisikään pukemaan vaatteita itse, voi hän silti esimerkiksi valita käyttämänsä vaatteet. Kannustamme käyttämään omia voimavaroja, jotta asukkaan toimintakyky säilyisi hyvänä mahdollisimman pitkään.

Aamutoimien jälkeen asukkaalle tarjotaan aamupalaa eli yleensä puuroa, voileipää, juotavaa ja aamukahvia. Silloin tällöin herkutellaan munakkaalla tai muulla erityisellä herkulla. Osa asukkaista lähtee arkisin kouluun tai päivätoimintaan heti aamusta, osa jää viettämään päivää ryhmäkotiin. Jollekin asukkaalle saattaa tulla henkilökohtainen avustaja käymään, jolloin ohjelmassa voi olla esimerkiksi asioilla käymistä, ulkoilua tai vaikka kirjastossa käymistä. Osa asukkaista saattaa myös olla kotilomaa viettämässä läheistensä luona.

Päivän puuhia

Ryhmäkotiin jäävien asukkaiden kanssa puuhataan päivän mittaan erilaisia asioita. Maanantaisin ja perjantaisin saunotaan ja usein nautitaan saunan jälkeen kahvia tai muuta saunajuomaa sekä hemmotellaan hiusten- ja kynsien laitolla sekä parranajolla. Omatoimisemmilla asukkailla on omat kotityövuorot, jolloin huolehditaan pöytien kattamisesta ja astioiden tiskaamisesta aterian jälkeen. Joka päivälle on suunniteltu erilaista virkistystoimintaa, kuten ulkoilua, lehdenlukua, musiikkihetkiä, levyraatia, jumppahetkiä ja pelailua sisällä sekä ulkona. Talon fysioterapeutti käy luonamme viikoittain ohjaamassa esimerkiksi tuolijumppaa sekä erilaisia harjoituksia. Yhteistä toimintaa suunnitellaan kerran kuussa pidettävässä asukaskokouksessa.

Ruokailut tahdittavat päivää: aamupala, lounas, päivällinen päiväkahveineen, iltapala ja tarvittaessa yöpala. Osa hoitajien ajasta menee asukkaiden lääkehoidosta huolehtimiseen lääkkeidenjakoineen, pyykinpesuun, asukkaiden asioiden hoitamiseen yhteistyötahojen kanssa (esimerkiksi apteekki ja lääkärit) sekä kirjaamiseen ja kirjallisiin töihin. Sujuva tiedonvaihto seuraavan vuoron työntekijöiden kanssa on tärkeää hoidon jatkuvuuden kannalta. Joskus tapahtuu jotain odottamatonta: sairaskohtauksia, sairastumisia, kodinkoneiden rikkoutumisia tai mitä tahansa muuta yllättävää, joka vaatii kaikilta joustamista. Hoitajat käyvät myös tarvittaessa avustamassa toisen ryhmäkodin työntekijää, jos tilanne niin vaatii.

Illan tullen

Iltavuoron aikana asukkaat kotiutuvat koulusta ja päivätoiminnasta, aikaa on usein yhteisille hetkille ja niitä hyödynnetään. Joku istuu ulkona terassilla nauttimasta ilta-auringosta, joku katselee televisiota ja jonkun kanssa pelataan vaikka muistipeliä. Iltatoimien yhteydessä saatetaan myös käydä suihkussa ja katsotaan seuraavan päivän vaatteita ja varusteita valmiiksi. Iltavuoro sisältää asukkaiden päivän kuulumisten läpikäymistä, keskustelua ja nukkumaan rauhoittumista. Joku asukas haluaa nukkumaan heti iltapalan jälkeen, joku haluaa valvoa pidempään ja katsella televisiota tai tietokonetta huoneessaan. Hoitajat huolehtivat iltaisin vielä paikat siistiksi, pöydät pyyhitään ja roskikset tyhjennetään, tiskit pestään ja paikat järjestetään. Välivuoron työntekijä käy illalla avustamassa vielä toisen ryhmäkodin puolella ja pääsee sitten hieman aiemmin kotiin.  Kirjaamisen jälkeen annetaan raportti yöhoitajalle.

Yölläkin saatavilla

Yöhoitaja avustaa vielä valvovia asukkaita pikku hiljaa nukkumaanmenossa, antaa lääkkeitä tarvittaessa ja yöpalaa sitä haluaville. Hän kiertää säännöllisesti kurkistamassa jokaisen asukkaan huoneeseen ja avustaa tarvittaessa wc-käynneillä, juttelee juttukaveria kaipaavan kanssa ja rauhoittelee levottomia takaisin nukkumaan. Yöhoitaja pesee myös pyykkiä, tarkistaa lääkedosetteja, tekee kirjallisia töitä, kattaa pöydät valmiiksi aamuksi ja keittelee aamupuuron. Hän antaa varhaisaamun lääkkeet ja herättelee aikaisempia lähtijöitä hyvissä ajoin. Kirjaamisen jälkeen onkin aika antaa raportti aamuvuorolle ja lähteä kotiin nukkumaan.

Näin vierähti tyypillinen päivä Lehdokissa. Jokainen päivä on hieman erilainen, riippuen asukkaiden menoista ja esimerkiksi juhlapyhien läheisyydestä. Asukkaiden toiveita kuunnellaan ja pyritään toteuttamaan mahdollisuuksien mukaan. Pyrimme erottamaan arjen ja juhlan: nyt odotamme tulevaa vappua, jolloin ohjelmassa on mm. makkaranpaistoa, simaa ja munkkeja, musiikkia ja yhdessäoloa.

 

Toivottavasti sait kuvaa siitä, millaista arki Lehdokissa on. Hyvää vappua ja kesänodotusta kaikille!

27.4.2021 Emma Kujala, geronomi. Työskentelee tällä hetkellä Rantakoti Lehdokissa. 

 

 

 

---

Oi näitä aikoja

Oletko pohtinut, mitä iloisia asioita viime vuosi toi tullessaan? Teitkö vuoden vaihteessa itsellesi lupauksia? Pohditko omaa tulevaa? Onko tässä alkaneessa vuodessa mitään uutta? Toistavatko vuodet toisiaan? Tällaisia mietteitä moni meistä on ehkä hetkellisesti pohtinut. Meidän kaikkien mennyt vuosi oli erityisen poikkeuksellinen koronan tuomien erilaisten vaikutusten myötä. Korona sana on ollut myös Kymijoen Hoivalaisten huulilla poikkeuksellisen paljon.

 

 

Ajat ovat olleet raskaita asukkaille sekä työntekijöille, kun tapaamiset, kokoontumiset ja harrastukset on jouduttu laittamaan minimiin. Ihmisten menoja on rajoitettu ja kehotus pysyä kotona on tullut jo tavaksi. Tällä hetkellä odotellaan tietoja rokotusten aloittamisaikatauluista.

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä

Minua eivät pakkaskelit eikä hulvaton lumen määrä ole ilahduttaneet. Olen kuitenkin saanut kuulla usean senioritalon asukkaan suusta: ”Pitäisikö jo ottaa sukset ja sauvat esille, entäs pulkka?” Leikkimieli ei ole talostamme hävinnyt ja sehän on hyvä. Asukkaiden kommentit ja pilkkeet silmäkulmissa ilahduttavat meistä monia. Myös osa työntekijöistämme on onnellinen talvesta ja sen tänä vuonna suomista monista mahdollisuuksista, kuten hiihtämisestä.

 

 

Ainoa ilo maailmassa on aloittamisessa
(Cesare Pavese)

Moni pyrkii löytämään uutta piristystä ja miksei ryhtiäkin joulun ajan syömisten jälkeen elämäänsä erilaisista lehdistä löydettävissä olevista uusista ruokaresepteistä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Myös uusien perheenjäsenten, kuten koirien hankkiminen perheisiin on tiedotusvälineiden mukaan lisääntynyt.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Joku on saattanut vaihtaa työpaikkaa tai jopa perustaa oman yrityksen korona-ajasta huolimatta! Kymijoen Hoivan hallitukseenkin on valittu kaksi ihan uutta jäsentä.

Kukka ja lintu ovat ilon opettajia (Søren Kierkegaard)

Kukapa voisi kiistää, etteikö ilahtuisi saamistaan, itse ostamistaan tai pelkistä näkemistään kukkasista? Kuinka moni otti joulukukista kuvia tai jakoi eteenpäin? Veikkaan, että viherpeukaloilla kukkivat amaryllikset jo toista kertaa peräkkäin. Voipa kukkasia laittaa jopa jäälyhtyjen sisään somisteiksi. Niistä saavat silmäniloa toisetkin.

 

Vaikka elämmekin sydäntalvea, ovat päivät jo pidentyneet. Useat syöttävät pikkulintuja pihoillaan, toiset seuraavat, näkyykö Kymijoella joutsenia. Kaiken kokoiset ja kaiken näköiset linnut puhuttelevat useita meistä tuottaen samalla myös iloa.

Ilone miel o hyväkahvane keppi (Unto Seppänen)

Minä kirjoitan vuoden aikana kaikki mukavat sananparret ja aforismit ylös kalenteriini. Ottaessani ne nyt esille ja etsiessäni kirjoittajan nimeä, jouduin palaamaan tuohon Unto Seppäsen kirjoittamaan mietelmään. Alkuperäisessä puhutaan kepistä, minä olin kirjoittanut kupista. Ilone miel o hyväkahvane kuppi! Keppi tai kuppi, kahva on monessa asiassa hyvinkin tarpeellinen, puhumattakaan siitä iloisesta mielestä!

Siispä:  Hymyillään –  tänäänkin.

 

 

21.1.2021  Anu Pöllänen, toiminnanjohtaja

 

---

Opiskelijan ajatuksia

Luontoa, kukkaloistoa ja sinisenä väreilevä joki olivat ensimmäiset asiat mitä näin tullessani tänne ensimmäisenä päivänä työharjoitteluun. Ajattelin, että onpa kaunis ja seesteinen paikka. Tämän erikoisen kevään ja kesän jälkeen pääsin viimein aloittamaan työharjoittelun, koronan sotkiessa työharjoittelukuvioni keväällä.

Olen siis geronomiopiskelija Mila. Pääasiassa suoritan harjoitteluani hyvinvointiasema Sarastuksessa palveluohjaaja Emman ohjauksessa, mutta ilokseni olen päässyt myös fysioterapeutti Mervin mukana seuraamaan hänen toimintaansa. Opinnot aloitin syksyllä 2019, joten takana on vasta vuosi opiskelua. Geronomin opintoihin kuuluu mm. edistää ikäihmisten hyvinvointia, sosiaalista osallisuutta, terveyttä ja toimintakykyä. Geronomi voi työskennellä hyvin monenlaisissa paikoissa ja erilaisissa työtehtävissä kuten esimerkiksi vanhusten päivätoiminnassa, palveluohjaajana, sosiaaliohjaajana, projektityöntekijänä, palveluesimiehenä, muistineuvojana, kotihoidonohjaajana tai palveluneuvojana.

Olen tosiaan päässyt monenlaisten asioiden ja tehtävien pariin työharjoittelussa ollessani.
On bingoa, tietovisaa, keilausta, tikanheittoa, käsitöitä ja ulkoilua hauskojen luontorastien kera. Toiminnan tarkoituksenahan on tuoda hyvää mieltä, virkistyä, luoda ystävyyssuhteita
ja yhteisöllisyyttä. Saatavilla on myös digiopastusta esimerkiksi älypuhelinten käyttöön liittyvissä ongelmissa.

Myös toimintakykyä ylläpitävää liikuntaa, esimerkiksi tuolijumppaa on hyvin tarjolla ja
se onkin kovin suosittua. Löytyypä takapihalta Aalto-puistokin, missä on hyvä hengähtää kävelyn lomassa kauniissa maisemissa tai tehdä vaikkapa tasapainoharjoituksia.
Emman järjestämät juttutuokiot asuintalojen auloissa talon asukkaiden kanssa ovat olleet mieluisia ja on ollut mukava huomata kuinka juttutuokioissa rupatellaan niitä näitä rennon
ja kotoisan ilmapiirin vallitessa, jossa jokainen voi tuntea itsensä merkitykselliseksi.

Hyvinvointiasemalla saa tämän kaiken lisäksi esimerkiksi opastusta erilaisiin ikääntyneiden palveluihin, apua hakemuksien täyttämisessä ja tarvittaessa voidaan tehdä muistitestikin.

Minun työharjoitteluni on nyt loppusuoralla. On ollut mukavaa tutustua talon asukkaisiin
ja henkilökuntaan. Mieltäni on lämmittänyt erityisesti se, kuinka lämpimästi talon asukkaat
ovat minulle kertoneet kodistaan, talon tapahtumista ja henkilökunnasta.
Täällä voi tuntea rennon ja välittävän ilmapiirin.

Minun matkani tästä jatkuu opintojen ja uusien haasteiden parissa.

Oikein hyvää syksyä ja talven odotusta!

23.9.2020 Geronomiopiskelija Mila

 

 

 

 

---

Poikkeuksellista aikaa

Eriskummallinen kesä alkaa kääntymään ihanan lämpöisistä päivistä huolimatta pikkuhiljaa syksyyn. Illalla pyörälenkiltä tullessa kuulin ja huomasin hanhien parveilevan jo muuttopuuhissa. Kesä kului varmasti monella hieman erilaisin menoin. Monta tuttua tapahtumaa ja juhlaa jäi väliin, eivätkä kohtaamiset käytävillä tai kaupassa nekään olleet aivan yhtä huolettomia.

Kuten monien muiden, niin myös minun työni muuttui keväällä. Siirryin Anjalan yksikköömme Iltaruskoon hoitotyöhön ja sain kerrata vanhoja taitoja ja oppia samalla myös paljon uutta. Huomasin myös miten monenlaista työtä, tunnetta ja tehtävää sisältyy lähi- ja sairaanhoitajien vuorokauteen. Monin paikoin elämä jatkoi kaikesta huolimatta kulkuaan hyvin tutulla tapaa. Asukkaiden arjessa suurin muutos oli omaisten tapaamisten rajoittaminen. Se sai aikaan surua niin läheisten kuin asukkaiden keskuudessa. Tämän vuoksi ensimmäiset pihalla tapahtuneet kohtaamiset olivat lähes juhlavat. Onneksi kesällä näille tapaamisille oli paremmat lähtökohdat kuin tammi-helmikuussa.

Kesän edetessä kävin satunnaisesti myös Inkeroisissa ja näin miten talossa oli käynnistetty tutut askareet puutarhan kasvimaalla. Nyt elokuussa kasvimaan aarteet ovat varttuneet ja ihastuttavat pihan lisäksi ruokasalin pöydissä. Vilskettä riittää myös marjapensaiden ja painavina notkuvien omenapuiden alla. Pihalla näkyi usein ulkoilijoita ja läheisten tapaamisia pihoilla ja puutarhassa.

Syysunelmia

Palatessani kesälomalta ns. ”omalle tontille” aloitin hiljalleen ohjatut ryhmät. Kuten uutisista joka päivä voimme kuulla, korona ei ole vielä taakse jäänyt painajainen, vaan yritämme edelleen pitää sen sopivasti etäällä. Koen kuitenkin, että tämänhetkisten ohjeiden nojalla, haluan tarjota mahdollisuuden ryhmässä liikkumiseen omatoimisten harjoittelujen oheen. Jokainen tekee oman päätöksensä osallistumisestaan sydäntään kuunnellen. Jos sen aika ei tunnu olevan ihan vielä – mukaan pääsee ilman muuta myös myöhemmin.

Syksyn 2020 harjoittelua ohjaavat hyvä käsihygienia ja turvavälit. Toivottavasti saamme jatkaa eheän syyskauden ja kasvattaa varttamme yhtä vankaksi kuin puutarhassa kasvavat auringonkukat. Pikkuhiljaa joudutaan mitä todennäköisemmin lisäämään taas vaatetta, mutta toivottavasti myös aktiivisuus ulkoiluun säilyy läpi vuoden.

21.8.2020 Mervi Kinnunen, fysioterapeutti

 

 

---

 

Take awaytä ja kahviporukoita

Maaliskuussa muuttuivat toimintatavat koronan takia koko maailmassa ja niin myös meillä täällä Ravintola Syreenissä. Ruokasali suljettiin asiakkailta ja aloimme myymään ruoka-annoksia mukaan otettaviksi. Kotiin vietävien aterioiden määrä lisääntyi huomattavasti. Meistä tuli oikein pakkauksen maailmanmestareita, niin paljon on tullut pakattua ruoka-annoksia kevään aikana. Välillä on ollut jopa pulaa kertakäyttöisistä annosrasioista.

Jotkut asiakkaat hakivat itse ateriansa kahvion kassalta ja menivät kotiin syömään, mutta suurelle osalle ateriat vietiin kotiin.  Kahvit ja pullat myytiin myös mukaan, vaikka monet aina kyselivätkin, että eikö saa edes kahville jäädä kahvion puolelle.

Kyllä sen huomasi, että ihmiset kaipasivat toisten seuraa ja kevään edetessä pihalla alkoi kokoontua kahviporukoita.

Myös kauppapalvelun asiakasmäärään korona aiheutti lisäyksiä. Ostoslistojen hakua ja soittelua riittää useammalle työntekijälle Ostoskasseja jaetaan kahden työntekijän voimin. Hyvä, että kassit autoon mahtuvat. Onneksi K-market Ykköstori antoi käyttöömme ostoskärrit, joilla ostosten vienti Kymijoen Hoivan asuntoihin sujuu paremmin.

 

Kesäkuun alusta rajoitukset onneksi hieman lievenivät ja saimme avata ruokasalin asiakkaille. Asiakaspaikkoja vähennettiin puolella ja turvavälejä on noudatettava linjastossa. Keittiöhenkilökunta annostelee kaikki ruoat asiakkaille. Toivotaan, että tämä vaihe ei kestä kauan ja pääsemme pian normaaliin käytäntöön.

Ja pikkuhiljaa ajatukset karkaavat jo loppukesään ja sadonkorjuun aikaan. Kenties silloin jo voimme kattaa perinteisen Sadonkorjuun-noutopöytämme monenlaisine herkkuineen ja toivottaa kaikki sinne tervetulleiksi.

Tästäkin erilaisesta keväästä me selvisimme ja ehkä joitakin toimintatapoja jää myös ihmisille käytäntöön. Ainakin jatkuva meneminen ja kiire toivottavasti vähenee, ja voi vain olla ja nauttia hetkistä. Herkutella vaikka mansikoilla, uusilla perunoilla ja sillillä. Kohtahan niitä taas jo saa.

 

 

 

 

 

Kesäisin terveisin

22.6.2020 Minna ja koko ruokapalvelun väki

 

 

---

Tervehdys Kymijoen Hoivalta Äitienpäivänä 2020 !

Maailmamme on muuttunut tämän kevään aikana, elämme tätä kevättä globaalisti täysin poikkeusolosuhteissa  –  niin myös täällä meillä. Silti on yksi asia, joka tässäkin keväässä on ennallaan, ja se on ÄITI. Tänään on aika kiittää äitejämme ja tänään voimme kiitollisin mielin iloita myös omasta äitiydestämme – lapsistamme, rakkaistamme, jotka pandemian vuoksi viettävät päivää kanssamme mahdollisesti vain etänä, videopuhelun tai skypen välityksellä. Nykyteknologia auttaa meitä yhteydenpidossa nyt paljon  –  mutta sitä tavallista vanhanaikaista tapaamista se ei tietenkään koskaan täysin korvaa, erityisolosuhteet tuovat aina mukanaan ison ikävän omaa perhettä kohtaan.

Tehostetussa palveluasumisessa hoitajamme tekevät parhaansa tässä erityisessä ajassa ollakseen vanhustemme lähellä. Nyt jos koskaan kuuntelijaa ja lohduttavaa olkapäätä tarvitaan. Ilahduin suuresti saadessani  Sanja Vartiaiselta runon, joka kertoo hoitajiemme ajatuksista tämän poikkeusajan keskellä. Sanjan luvalla julkaisen tässä tämän hänen itsensä kirjoittaman tekstin  –  jossa hoitotyön tärkein elementti, välittäminen, näkyy hyvin:

”Minä olen hoitajasi, minä olen vieras sinun kodissasi.
Minä arvostan mielipiteitäsi, sinun arvojasi, sinun oikeuksiasi.
Minulle itsemääräämisoikeutesi on vahva kriteeri joka päivä työnkuvassani.
Minulla on olkapää, joka välillä on kovinkin kostea kyyneleistäsi
kun kerrot minulle sinun elämästäsi.
Ja Sinä tiedät, että se, mitä minulle puhut, se jää vain meidän välillemme.
Minä tunnen sinun historiasi, olenhan kyyneleitä niellen elämäntarinaasi tutustunut.

Ja nyt tiedän, mistä sinä pidät ja mistä et, aamu- ja iltatoimille menoa kun joskus vastustelet. Silloin muistan, että ”Päivä vain ja hetki kerrallansa” oli lempilaulusi. Laulan sitä sinulle, yhdyt lauluun. On päiviä, jolloin et minua tunne  – ja on päiviä, kun näet minussa ”Enkelin” tai jonkun ihan muun…

Mutta minä olen täällä sinua varten, sinun elämääsi kunnioittaen ja arvostaen.

Ja joskus sitten kun sinun elämäsi hiipuu pikkuhiljalleen pois, vie se osan minua mukanasi  – sillä minä muistan Sinut kyllä!

Äitienpäiväterveisin  Hoitajasi”

Näissä tehostetun palveluasumisen  välittävissä tunnelmissa Sanjan runon myötä toivotan meille kaikille aurinkoista ja hyvää Äitienpäivää 2020  –  sekä terveyttä ja turvaa myös alkavalle kesälle!

Pidetään yhdessä huolta toisistamme!

10.5.2020 Hoitotyön esimies Marja-T.Riihelä

---

Joululauluja ja muistoja

Siellä missä poronkello kalkattaa…

Silloin tällöin palaan lapsuuteni jouluihin ja maisemiin. Olin viiden vanha, kun vietimme joulua mökillämme lähellä Ranuaa. Pöydän päällä olevasta koristellusta katajasta leijaili tuoksu. Jäältä kuului poron kellon ääntä. Kaamoksen sinestä ilmestyi itse joulupukki ja tämän poro. Taianomainen tunnelma, lapsen usko ja perheen kanssa yhdessä vietetty aika ovat piirtyneet ikuisesti mieleeni. Yksi lapsuuteni lempijoululauluista olikin Kirje joulupukille. Lauluun mahtui revontulet ja poro, lahjat, pukki ja se tärkeistä tärkein; kiltteys.

Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta

Vähän vanhempana ”lapsena” suosikkilaulukseni vaihtui Varpunen jouluaamuna. Siihen aikaan talvetkin tuntuivat talvilta ja koin varmaankin tärkeäksi, että myös linnut saivat ruokaa. Laulun sanat ovat vanhat ja koskettavat monia. Ne tuovat myös lohtua niille, joiden läheiset eivät ole enää läsnä yhdessä vietetyissä hetkissä. Joskus mietin, voiko laulun antaa perinnöksi seuraavalle sukupolvelle? Ainakin oma äitini on laulanut tätä usein jo ollessani pieni.

Muistoissa on taikaa

Näin loppuvuodesta minäkin olen ehtinyt muistella myös koko kulunutta työvuotta. Meillä täällä Kymijoen Hoivalla tapahtumia ja yleismaailmallista seurattavaa on ollut yllin kyllin. Vuoden alussa aloitti uusi Kymenlaakson sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymä. Sote sen sijaan ”kaatui”. Yhdistyksen hallituksessa aloitti uusi puheenjohtaja Pekka Reponen. Ikääntyneiden hoivapalveluihin kiinnitettiin runsaasti huomiota läpi Suomen. Samaan aikaan meidän hoitajillemme myönnettiin laadukkaasta hoivasta valtakunnallinen palkinto. Tästä on riittänyt paljon sitä kaivattua positiivista ”pöhinää”.

Osallistuimme vuoden aikana Kiihdyttämöön, Soteuttamoon ja Vaikuttamoon päämääränämme paras mahdollinen asiakaspalvelu, asiakasymmärrys sekä vaikuttavuus. Olemme joutuneet myös tekemään luopumistyötä – yhden yksikön toiminta on loppunut ja myös työntekijöitä on lähtenyt. Tässä kuussa meille on myönnetty myös toinen palkinto, kun Kouvolan vanhusneuvosto valitsi Muistoissa taikaa -mennyttä aikaa-hankkeellemme Vuoden vanhusteko 2019- palkinnon. Sen vetäjänä toimi koko vuoden palveluohjaaja Emma Kujala. Muistot ovat arvokkaita! Löydät hankkeen sivuille täältä: https://muistoissa.webnode.fi/

Hei mummo

Meillä on täällä ihan töiden puolesta ympäristö täynnä ihania mummoja – toki myös pappoja. Ehkäpä osin siksi olen löytänyt sydämeeni uudemman, puhuttelevan  joululaulun Hei mummo, jota kuunnellessani herkistyn. Laulussahan lapsen lapsi kysyy, mitä mummolle kuuluu ja lupaa tulla lomalla käymään. Mekin voimme kaikki kysyä toisiltamme aika-ajoin, mitä sinulle kuuluu? Osoitetaan, että olemme välittäviä ja että meistä jokaisella on oma merkitys. Älkäämme unohtako myöskään lapsen mieltä. Joulussa on taikaa.

Olen kiitollinen jokaisesta teistä, jotka olette jakaneet kanssani tämän vuoden.

Toivotan valoa sinun jouluusi!

20.12.2019 Anu Pöllänen, toiminnanjohtaja

 

 

---

 

Vieraita Japanista 17.12.2019

   

Joulukuun puolivälin aamun hämärässä on jo joulun tuntu  –  sadepilvet laahaavat maata ja vesisade on nyt liki tauotonta, silti ulko-ovella meitä vastaanottava joulukuusi tuo aamun pimeyteen joulun valoa. Eilen iloksemme näimme pilkahduksen auringon valoa  –  ja saimme tuulahduksen lämpöä kaukaisten vieraidemme mukana tänne pimeään Pohjolaan: saimme vieraita Japanista asti. La Carita -säätiön ja Super -ammattiliiton Kymijoen Hoiva ry:n lähihoitajille myöntämä palkinto helmikuussa 2019 oli osunut myös heidän tietoisuuteensa YLE:n kautta, ja iloksemme kysyivät mahdollisuudesta tulla tutustumaan meille, mikä ilo ja kunnia!

Vierailu oli äärimmäisen hyvä ja toimintakulttuureidemme eroja avaava. Saimme molemmat osapuolet paljon uutta ajateltavaa siitä, mitä hyvä hoiva ja asiakasymmärrys tarkoittavatkaan. Vieraamme halusivat nähdä palkitut tehostetun palveluasumisen yksiköt Iltaruskon ja Rantakodin, sekä Inkeroisissa Hyvinvointiasema Sarastuksen, kuntosalimme ja uima-allasosaston alakerrassa. Suomalainen saunomiskulttuuri lähinnä huvitti vieraitamme, Japanissa ei saunaa rakenneta joka ikiseen taloon niin kuin Suomessa tehdään.

  Vierailu alkoi aamuteellä…

…. ja jatkui Kymijoen Hoiva ry:n esittelyyn.  

     

Vieraamme tutustuivat kaikkiin yksiköihin ja saivat kuulla niiden toiminnasta. Kysymyksiä puolin ja toisin, todellista kansainvälistä kokemusten ja toimintatapojen vertailua. Matkassa olleen tulkki Rikan avustuksella keskustelumme sujui vaivatta ja tulimme ymmärretyksi puolin ja toisin.

Vierailusta jäi äärettömän kiitollinen ja hyvä mieli. Iso ilo ja kunnia saada vieraita näinkin kaukaa, toiselta puolelta maapalloa suorastaan  –  osana kolmepäiväistä Suomen vierailuaan halusivat tulla tutustumaan toimintaamme ja suomalaiseen vanhusten- ja vammaistenhoitoon meillä. Pakkasimme heille henkisiksi eväiksi reppuun kotimatkalle Tokioon ne asiat, joita me kymijoenhoivalaiset arvostamme: arvomme, asiakasymmärryksen arkeen ja tahtotilan tehdä asiakasta kuuntelevia hoitotyön päätöksiä. Kotiinlähtijöiden kommenteista ja ilmeistä tiesimme, että nämä eväät otetaan käyttöön.

Me saimme tästä vierailusta lujan uskon ammattiosaamiseen Suomessa, hyvään ja oikeanlaiseen asiakasymmärrykseen ja palveluntuottamisen osaamiseen asiakasta arvostaen. Toivottavasti myös kaikki asukkaamme jakavat kanssamme tämän tunteen! Tuli tunne, että tästä on hyvä jatkaa toiminnan kehittämistä eteenpäin  –  meillä on hoitotyö vahvalla pohjalla.

Inkeroisissa 18.12.2019  hoitotyön esimies Marja-Terttu Riihelä

 

 

---

 

Kymijoen Hoiva ry:n hallituksen
tervehdys 2019

Vuosi sitten saimme täällä Kymijoen Hoivalla idean aloittaa blogisarja,  jossa talon johtoryhmä avaa  arkeamme kukin omasta näkökulmastaan toimintaamme tarkastellen. Toiminnanjohtajan avauksella blogisarja käynnistyikin 24.10.18 julkaistulla Anun upealla tekstillä, sen jälkeen  johtoryhmän esimiehet kirjoittivat kukin vuorollaan omasta näkökulmastaan siitä miten kukin toimiala tämän talon asukkaita palvelee. Nyt ympyrä sulkeutuu, kun Kymijoen Hoiva ry:n hallituksen väki esittäytyy ja kertoo itsestään ja arvokkaasta työstään Kymijoen Hoiva ry:n hallituksessa.

Annamme siis puheenvuoron hallituksen jäsenille   –  joita kiitämme lämpimästi hyvästä yhteistyöstä vuosien varrella!

 

Hallituksen puheenjohtaja Pekka Reponen  

Kun alkuvuodesta 2014 olin ensimmäistä kertaa Raittiusseura Hutikat yr:n vapaaehtoisena ulkoilemassa Rantakodin asukkaiden kanssa en arvannutkaan, että olisin vuonna 2019 Kymijoen Hoiva ry:n hallituksen puheenjohtaja.

Kiinnostukseni ikäihmisten kohtelusta ja tulevaisuuden vanhustenhoitopalveluista alkoi, kun omat vanhempani olivat viisi vuotta ”hoitoputkessa” ja samoihin aikoihin jäin itse eläkkeelle.

Olen toiminut useassa hyväntekeväisyysjärjestössä ja minua kiinnostaa voittoa tavoittelemattomat yhteiskunnalliset yritykset, joiden tarkoituksena on tehdä yhteistä hyvää. Kun noin vuosi sitten Etelä-Kouvolan Kokoomus pyysi minua liittymään Kymijoen Hoiva ry:n hallitukseen, oli tehtävä ihan mieluinen eikä mitään ”pakkopullaa”. Koen näin voivani vaikuttaa ja parantaa vanhusten asemaa ja hyvinvointia elämän ehtoo puolella.

Hallitustyöskentely on minulle tuttua jo työelämästä. Olen valmis ottamaan ja kantamaan vastuuta, sillä sitähän hallitustyöskentely on – kokonaisvastuun ottoa. Täytyy kuitenkin muistaa, ettei kukaan tee yksin vaan ”tehhää yhes” niin saamme aikaan paljon hyvää.

 Hallituksen varapuheenjohtaja Rauno Tenhamo                                                        

Olen Rauno Tenhamo ja elämäntyöni olen tehnyt maanviljelijänä. Elämäni aikana olen ollut erilaisissa kunnallisissa tehtävissä. Valtuustotyön aloitin -96. Rooli vaihtui välillä lennossa puvusta navettavaatteisiin. Eläkkeellä ollessa olen toiminut eri yhdistyksissä ja järjestöissä. Olen toiminut mm. Eläkeliiton liittovaltuustossa, Kymenlaakson liiton hallituksessa ja Eläkeliiton Anjalankosken yhdistyksen puheenjohtajana. Nyt toimin Kymijoen Hoivan hallituksessa jo neljättä vuotta.

Pidän Kymijoen Hoivan hallituksessa työskentelyä mielenkiintoisena mutta haasteellisena. Hallituksessa on hyvä henki vaikka tehdään välillä vaikeitakin päätöksiä.

Ikäihmisten elämä menee turvattomaksi nykyisen kotihoidon myötä. Yksinäisyys ja turvattomuus lisääntyy. Yhteisöllisellä asumismuodolla voidaan taistella näitä vastaan esim. Inkeroisten senioritaloissa. Kannan suurta huolta vanhusten hoitamisesta kotona –  siksi toivonkin, että Kymijoen Hoiva jatkuu paikallisena toimijana ikäihmisten hyväksi.  Mottona työn jatkumiselle minulla onkin ”Uudet polvet auttaa eteenpäin”.

 

 

Hallituksen jäsen Eeva Ukkola

”Elämää ei ole ne päivät, jotka ovat menneet. Vaan ne päivät, jotka muistamme. Hauskojen ja hyvien muistojen varaan voi rakentaa elämää eteenpäin, kun itsekin vanhenee”

Hei, olen Eeva!

Mielestäni olen positiivinen, aktiivinen ja monessa sopassa keitetty – oikein sekemetelisoppa!

Anjalankosken senioreiden ylipuhuma ajauduin rooliini – hallituksen jäseneksi. Hallitustyöskentely oli minulle ennestään tuttua kyllä. Olen ollut vuosia erinäisissä hallitusvastuissa. Kymijoen Hoiva ry:n hallituksessa olen saanut olla jo reilun 7 vuotta. Matka on ollut mielenkiintoinen ja antoisa. En arvannut, että edessä on ollut vaikeita ja haastavia hetkiä. Ulkopuolelta on tullut vuosittain lisää tekijöitä, jotka eivät ole olleet meistä riippuvaisia. Olen surukseni pistänyt merkille, että Ikääntyneiden asema on näiden vuosien mittaan vaikeutunut. Olen kuitenkin iloinen siitä, että meillä Kymijoen Hoivassa asiakkaidemme arki sujuu yhteisöllisesti, iloisesti ja rauhallisesti. Olen saanut myös viestiä siitä, että henkilöstömme voi hyvin. Tämä on ollut aistittavissa kaikessa toiminnassa – niin myös meidän hallituksessa! Yhteistyö hallituksen ja johtoryhmän välillä on saumatonta ja hyvin tärkeää. – ”Aina löytyy ratkaisu kunhan yhdessä ideoidaan!”

 

 

Hallituksen jäsen Topi Piepponen

Inkeroisten-Anjalan Eläkkeensaajat ry:n toiveesta ja ehdotuksesta syntyi aikoinaan ajatus lähteä mukaan Kymijoen Hoiva ry:n hallituksen toimintaan. Nyt tästä on vierähtänyt jo 8 vuotta ja yhä koen pestini hallituksessa mukavaksi ja tärkeäksi tavaksi olla mukana hyvässä kokoonpanossa mukana vaikuttamassa Kymijoen Hoiva ry:n tärkeisiin päätöksiin.

Hallituksen toiminta on näinä vuosina tullutkin jo kovin tutuksi ja se on tärkeä tekijä elämässäni. Koen hallituksen jäsenyyden mielenkiintoiseksi ja tärkeäksi, koska siinä toiminnan ydinaluetta on olla mukana päättämässä vastuullisista ja tärkeistä asioista. Hallituksen jäsenyys avaa oven päästä huolehtimaan oman kotikylän ja lähialueiden ihmisten hyvinvoinnista ja mahdollisuuden olla mukana varmistamassa, etteivät asiat menisi huonompaan suuntaan. Myös henkilöstön työhyvinvointi ja kaikki työsuojeluun liittyvät asiat ovat minua kiinnostavia asioita.

Hallituksen jäsenyyden lisäksi olen ollut 24 vuoden ajan mukana erilaisten lautakuntien toiminnassa. TUL:n Kymenlaakson piirihallituksen jäsenenä sekä urheiluseura Inkeroisten Vihurin toiminnassa olen ollut mukana useita vuosia. Kaikki yhteiskunnallinen toiminta on aina kiinnostanut ja koen sen olevan erittäin antoisaa.

Auttamishaluinen Raittiusseura Hutikka yr perustettiin 2011 ja olen ollut mukana lähes alusta asti. Hutikat ovat ulkoiluttaneet vapaaehtoistoimijoina säännöllisesti Inkeroisten Rantakodilla asuvia vanhuksia ja kehitysvammaisia asukkaita jo kuuden vuoden ajan. Hutikoiden toiminta on myös asumisyksiköissä koettu erittäin tärkeäksi toiminnaksi, koska se mahdollistaa asukkaiden ulkoiluttamisen entistä tehokkaammin. 12 hengen ryhmä kokoontuu erisuuruisena kokoonpanona kuukausittain avustamassa Kymijoen Hoiva ry:n asukkaita tässä tärkeässä asiassa.

   Mottona elämässä minulla on ajatus siitä, että ”eteenpäin elävän mieli”! Tällä ajatuksella arki saa merkityksen. Oman ikääntymiseni myötä erityisesti vanhusväestön asiat ovat alkaneet kiinnostamaan entistä enemmän ja haluan olla mukana kehittämässä alueemme ihmisten elämää sen kaikissa vaiheissa. Toisista ihmisistä välittäminen lähtee omasta toiminnasta – ja siitä, että yritämme yhdessä vaikuttaa asioihin ja tehdä läheistemme elämästä arvokasta. Kymijoen Hoiva ry:n hallitus pyrkii kaikessa toiminnassaan näin tekemään – ja se on minulle tärkeää.

 

Hallituksen jäsen Matti Heino

Hallituksen riveistä kuuluu hyräilyä. Heinon Mattihan se siellä keskittyy työntekoon hallituksen ja johtoryhmän yhteisessä kehittämispäivässä. Hyräily saa vieruskaverinkin hymyilemään. Matille laulu, ja musiikki yleisestikin, on tärkeä osa elämää, ja hän on valmis jakamaan hallitusosaamisensa lisäksi myös musiikillisia lahjojaan muidenkin iloksi.

Hallitustyöskentely on Matille vuosien varrelta tuttua hänen toimiessaan monipuolisesti ja aktiivisesti useissa eri järjestöissä. Kymijoen Hoiva ry:n hallitukseen Matti valittiin Myllykosken-Ummeljoen eläkkeensaajat ry:n ehdotuksesta. Eikä suotta – hänellä on vahva motivaatio edistää ikäihmisten asumista ja muuta hyvinvointia, virkistävästä ja iloisesta toiminnasta puhumattakaan. ”Yhdessä eteenpäin!” -motto kuvaa hyvin Matin elämänasennetta.

Kymijoen Hoiva ry:n hallituksen kokouksiin Matti valmistautuu pedantisti tutkimalla asialistan tarkasti ja perehtymällä asioiden taustoihin ja sisältöihin. Hän haluaa olla kokoukseen tullessaan hyvin valmistautunut. ”Kokouksissa pohdiskellaan isoja ja tärkeitä asioita usealta kantilta”, hän tuumaa ja jatkaa: ”Vaikka asiat ovat usein vakavia, niin huumoriakin niiden käsittelyyn tarvitaan”. Hallituksen jäsenenä Matti tuntee vastuunsa, ja silti hän on valmis työskentelemään määrätietoisesti ratkaisujen löytämiseksi. Hän luottaa tulevaisuuteen ja hänestä huokuu myönteinen elämänasenne: ”Kyllä yhdessä selvitään!”. Hallituksen ja johtoryhmän yhteisiä koulutuksia ja kehittämispäiviä hän pitää myös erityisen antoisina ja avartavina.

”Myrskyn jälkeen on poutasää…Nyt sen tajuan: ei jaksa lintukaan yksin vaeltaa, se liitää parvessaan…” Kari Tapion sanoittama laulu on yksi Matin lempilauluista. Se hyräilyttää ja kantaa hankalienkin päivien yli. Matin kasvoille leviää myhäilevä hymy ja silmäkulmaan hauska pilke, sillä Kymijoen Hoiva ry:n joulujuhlathan ovat aivan kohta, ja siellä Matilla on ennen kaikkea musiikillinen rooli!

 

Tällä blogitekstillä Kymijoen Hoiva ry:n hallitus ja koko talon väki toivottaa lukijoilleen levollista Joulun aikaa ja hyvää Itsenäisyyspäivää 2019!  

 

 

---

 

Kiinteistöhuollon arkikuulumisia

”Huomio, huomio. Teemme paloilmoitinkokeen. Hälytys ei aiheuta toimenpiteitä.” Ei siis hätää.
Kymijoen Hoiva ry:n kiinteistöhuolto on paikalla ja suorittamassa kuukausittaista paloilmoittimen toimintatestausta. Hetken kuluttua palokellot ujeltavat ja palo-ovet sulkeutuvat. Laite toimii, kuten sen pitääkin. Säännöllisillä laitteistotestauksilla varmistetaan, että yhteydet toimivat moitteettomasti hätäkeskuksen ja kiinteistöjemme välillä ja tositilanteen tullen laitteistot ovat toimintavarmoja.

Tässä siis me Kymijoen Hoiva ry:n kiinteistöhuollon hurmaavat työntekijät kiinteistönhoitaja Esa ja
tekninen isännöitsijä Tuuli.

Mitähän muuta kiinteistöhuolto oikein tekee?

Kiinteistöhuollossa huolehdimme, että Kymijoen Hoiva ry:n kaikissa seitsemässä kiinteistössä ja noin 180 asunnossa on perusasiat kunnossa ja mahdollisimman hyvä asua ja työskennellä. Pidämme huolen kiinteistöjen taloteknisten järjestelmien toiminnasta ja rakennusten kunnosta. Lumityöt ja nurmikoiden leikkaukset on ulkoistettu urakoitsijalle, mutta lumituiskujen aikana olemme usein itse myös käsilumitöissä. Lisäksi huolehdimme mahdollisuuksien mukaan pihojen yleissiisteydestä ja viheralueiden puiden ja pensaiden leikkauksista. Virkeät asukkaamme myös ottavat kesäisin ison roolin pihatöissä, mistä olemmekin hyvin iloisia ja kiitollisia.

Pienessä organisaatiossa hyvät yhteistyö- ja urakoitsijaverkostot ovat myös elintärkeitä

Sähköasentaja Tuomo SP-Sähkötekniikasta tuntee kiinteistöjemme sähköjärjestelmät kuin omat taskunsa. Tullessaan asentamaan hellaa, käydään läpi muutkin häntä varten varatut työt. Kohta soittaa Petri LVI-Apu Kilpiseltä. Hänen kanssaan etsitään oikeita sulkuja vesikatkoa vaativan patterikorjauksen vuoksi. Näppärästi mies tekee sulut patterille. Seppo Ruohoniemi Oy:n ahkera porukka päristää kesäisin pihalla nurmenleikkuussa ja talvisin lumitöissä. Aina on Sepolla apua tarjolla, kun sitä tarvitaan. Timo Kodinremontit Laine & Suolasesta ilmoittelee kylpyhuoneen laatoituksen olevan valmis, melkein etuajassa! Akima Oy:n Marjolta sujuu tapetointi leikiten ja hyvää jälkeä tulee nopeasti. Työt sujuvat, kun luotettavat kumppanit ovat toimissa.

Arkipäivän askareet

Itse teemme paljon ihan arkipäivän askareita,
kuten lampunvaihtoja, lavuaaritukosten poistoa, kalustehuoltoa, saunojen lämmitystä, urakoitsijoiden avustamista, yleisen turvallisuuden tarkkailua jne.
Ja tietysti juhlapäivinä vedämme liput salkoihin!
Olemme aina valmiina palvelemaan asukkaitamme ja muita kiinteistöissämme työskenteleviä ja asioivia.
Kun meille soitetaan, että lavuaari on tukossa tai vessan lamppu on pimeänä, olemme hetken kuluttua
paikan päällä tilannetta selvittämässä.

Kiinteistöhuollossa jokainen päivä on erilainen. Vikailmoitukset ja akuutit asiat katkaisevat muut päivärutiinit ja viikkohuollot. Työnkuva on hyvin monipuolinen ja laaja, ja se lienee syynä siihen, että viihdymme työssämme hyvin. Olemme osa tätä työ- ja asumisyhteisöä ja
olemme toteuttamassa omalta osaltamme sitä, että asunnoissamme ja tehostetun palveluasumisen yksiköissämme on mahdollisimman hyvä asua, elää ja työskennellä.
Monesti työtehtävien lomassa tulee vaihdettua kuulumiset asukkaiden, omaisten, vierailijoiden ja henkilökunnan kanssa, ja joskus on tärkeää vain osata hetki olla
kuuntelevana korvana. Olemme usein ensimmäisenä havainnoimassa, että asukas
ei pärjää enää yksin vaan tarvitsee apua arkeensa.
Koemme erityisen tärkeäksi sen, että meitä olisi helppo lähestyä missä asiassa tahansa!

… ja päivän päätteeksi

Vessan lamppu palaa taas, lavuaarin pulputus on loppunut, urakoitsijatkin ovat saaneet työnsä avustuksellamme hoidettua. Esan ja Tuulin työpäivä päättyy. Kiinteistöhuolto palvelee kuitenkin kiinteistöjemme asukkaita, työntekijöitä ja muita käyttäjiä kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä. Akuutit tilanteet hoituvat edelleen, sillä päivystystä jatkavat KK-Kiinteistöpalvelun ystävälliset pojat.

Hymyillään kun tavataan!

15.8.2019 Tuuli ja Esa, kiinteistöhuolto

 

 

---

 

Kesän vehreys Aalto-puistossa on huumaava: kesäsade nostaa kastepisarat ruohonkorsiin ja koivujen lehdet ovat puhjenneet täyteen loistoonsa. Värien heleys ja kukkien tuoksu tulevat jokaisen kulkijan syliin ja Luonto hellii meitä taas uuden kesän kauneudellaan.

Talon väki on liikunnallista ja aktiivista porukkaa, joille kaikenlaisen yhteisen mukavan järjestäminen on iso ilo. Väki lähtee liikkeelle ja osallistuu, tuo kaverinsakin mukanaan -ja tapahtumissamme on aina yhteisen tekemisen meininki. Luonto suorastaan kiskoo väen talviunestaan uuteen kesään ja tuo meille tuhat mahdollisuutta liikkumiseen ja yhteiseen iloon. Kesäsadekaan ei meitä haittaa, sillä pihamaan ollessa märkä voimme aina viettää yhteistä aikaa kauniissa ravintola Syreenissämme,
jonka suurista ikkunoista Aalto-puiston vehreys tulee eteemme.

Tiistaisen iltapäivän teemana oli ottaa uusi kesä yhdessä vastaan. Ja niinpä me teimmekin. Koko talo tuntui olevan liikkeellä hyväntuulisena ja tämä yhteinen positiivinen vire oli helppo jakaa yhdessä kaikkien kanssa.

Kuinka kiitollisia voimmekaan olla tästä kaikesta: asumis- ja työympäristön kauneudesta, uuteen kesään taas heräävästä luonnosta ja rantakoivun alla soivasta hanurimusiikista. Tästä ei kesätunnelma parane  -tervetuloa, uusi kesä!

Alla olevasta videosta näet hieman kevättanssiaisten tunnelmaa.

https://www.youtube.com/watch?v=wGeZ_vhzqE8

20.6.2019 Hoitotyön esimies  Marja-Terttu Riihelä

 

 

 

---

Tukipalvelut Kymijoen Hoiva ry:llä
-kurkkaus siistijöiden päivään 2019

Blogisarjamme jatkuu nyt tukipalvelujen toiminnan esittelyyn. Blogimmehan on seurannut viime syksystä asti asukkaan palvelupolun varrella toimivia tahoja  –  mitä me täällä teemme ja miten.  Tämä blogisarja avaa joka kuukausi lukijalleen oven Kymijoen Hoiva ry:lle ja antaa mahdollisuuden tutustua asumisyksiköidemme arkipäivään ihan lähietäisyydeltä. Nyt vuorossa siis tukipalveluista siistijöiden työ.

Tukipalvelujen toiminta mahdollistaa meillä sen, että hoitajamme saavat rauhassa keskittyä heidän tärkeimpään perustehtäväänsä, asukkaidemme hoitotyöhön  –  mikä ei ilman toimivaa ja joustavaa tukipalvelujärjestelmää onnistuisi. Meillä Kymijoen Hoiva ry:llä on asumispalvelun elinkaareen suunniteltu ja rakennettu tukipalvelujärjestelmä, jonka toiminta saa isosti kiitosta kaikista asumisyksiköistämme ja henkilöstöltä. Keittiön toiminta löytyy  blogista 20.11.18 Minnan kirjoittamana  –  ja seuraavaksi kurkkaamme siistijöidemme työpäivään.

Aamun sarastaessa siistijämme saapuvat työpisteilleen ja huikkaavat hyvät huomenet muille aamuvirkuille. Siivousvaunujen laittaminen valmiiksi ja pyykinpesukoneiden käynnistys aloittavat normityöpäivän, joka toteutetaan hoivayksiköissä sekä kotisiivouksena. Asukkaiden vielä nukkuessa aamuvarhaisella siistijämme aloittavat siivoamalla yleiset tilat ja siirtyvät siitä sitten asukkaiden ollessa aamupalalla siivoamaan heidän huoneitaan.

Myös tukipalvelujen henkilöstön arvomaailma rakentuu Kymijoen Hoivan yhteisiin arvoihin  –  ja tämä näkyy siistijöidemme asenteessa työhönsä: astuessaan asukkaan huoneeseen siistijä menee aina toisen ihmisen kotiin. Siksi asukkaiden kohtaaminen arvostavasti, heidän toiveidensa kuunteleminen ja huomioiminen on arvopohjamme mukainen toimintapa meille kaikille. Ystävällinen hymy ja hyvänhuomenen toivotus aloittavat hyväntuulisen työpäivän siistijöillemme –  ja ne antavat asukkaillemme viestin siitä arvostuksesta, jota tunnemme astuessamme toisen ihmisen kotiin.

Mikä sitten saa jaksamaan raskaassa siistijän työssä vuodesta toiseen? Mikä on se voimanlähde, josta saa virtaa, työniloa ja jaksamista?

Siistijöidemme työssä vahvaksi voimavaraksi koetaan montakin asiaa: asukkaiden välitön positiivinen palaute siistijälle tämän astuessa hänen kotiinsa, iloinen tervehdys ja tunne siitä, että siistijä on aina odotettu vieras. Oman käden jälki näkyy tässä työssä heti, asunnon puhtaus ja raikas, siististi viikattu pyykki ilahduttavat sekä tekijäänsä että asukkaitamme. Asukkaiden tuttuus vuosien takaa mahdollistaa yhteisen huumorintajun syntymisen ja se tuo myös molemminpuolista iloa arkeen.  Työn monipuolisuus koetaan myös työnilona. Vuodenaikojen vaihtuminen tuo lisäksi mukanaan hyvin erilaisia tehtäviä: joulun alla vaikkapa kuusen asentamista paikoilleen ja jouluvalojen  virittelyä tunnelmaa tuomaan, kevätauringon herätessä talvihorroksestaan alkavat ikkunanpesut, jolloin aurinko pääsee puhtaista ikkunoista ilahduttamaan koko Kymijoen Hoiva ry:n väkeä. Siistijän työtä täällä meillä voisikin kuvata toimintamme palapelin palaksi, jota ilman koko toimivuus romahtaisi: siisti ja puhdas ympäristö on hyvä ja turvallinen asumis- ja työympäristö meille kaikille täällä Kymijoen Hoiva ry:llä. Iso kiitos mukaville, joustaville ja ahkerille siistijöillemme!

 

20.5.2019 siivoustyön esimies Rita Korpela

Kuvassa vas. Rita, Ovinal, Laura, Tarja, Marjo ja Eija

 

---

Tehostettu palveluasuminen meillä

Maaliskuun aamuaurinko nousee taivaanrannalta ja valaisee lumisen pihapiirin hetkeksi niin, että hanki häikäisee ohikulkijaa. Iltapäivällä aurinko kerää voimansa ja henkäilee talojen katoille saaden räystäät tippumaan kevättä enteillen. Jo pienikin hetkellinen auringonpilkahdus virkistää mieltä – ja saa unohtamaan hetkeksi loskaiset kadut ja taivaalta liki päivittäin putoilevan räntäsateen.

Sisällä rakennuksessa on lämmin. Ovi on auki tehostetun palveluasumisen yksikköön –asukkaidemme kotiin. Kahvi tuoksuu ja ulko-ovelle asti voi kuulla iloista puheensorinaa ja naurua. Olemme selvästi jonkun ihmisen kotona. Mutta kenen kotona olemme – ja mitä se koti täällä meillä oikein tarkoittaakaan?

Seuraavan videon myötä pääset kurkistamaan elämänmenoomme vuosien varrelta – tervetuloa meille!

https://kymijoenhoiva.fi/wp-content/uploads/2019/03/Koti_Keskikokoinen-1.mp4?_=1

Meillä Kymijoen Hoiva ry:llä on kolme tehostetun palveluasumisen yksikköä vanhusten ja kehitysvammaisten asukkaidemme asumiseen. Kolme erilaista kotia, joissa kuitenkin eletään ja asutaan kymijoenhoivamaiseen malliin asukkaidensa näköistä elämää. Iltarusko Anjalassa, Rantakoti Inkeroisissa ja Honkakoti Keltakankaalla tarjoavat ympärivuorokautista hoivaa ja turvaa asukkaillemme.

Asukkaan palvelupolku vie meidät nyt näihin koteihin. Kurkistamme jokaiseen tehostetun palveluasumisen yksikköömme ja kerromme, mitä koti meille kymijoenhoivalaisille tarkoittaa silloin, kun asukas tarvitsee ympärivuorokautista hoivaa ja turvaa.

Anjalan kauniin vanhan puukirkon lähellä sijaitseva Iltarusko on luhtitalo, jossa asutaan kahdessa kerroksessa. Yksiköissä ja kaksioissa on mahdollista asustella yksin tai pariskunnan yhdessä. Oma parveke antaa lisätilaa kesäisin. Arki on asukkaidensa toivomalla tavalla toiminnallista ja siihen sisältyy niin paljon. Hoitaja on paikalla molemmissa kerroksissa aamu-, ilta- ja yövuoroissa varmistaen sen, että arki sujuu: päivän normaalit askareet hoidetaan hoitajan avustuksella ja jokainen päivä tarjoaa uuden aamun myös toiminnalle. Ulkona hangen alla odottaa uusi kaunis takapiha, joka suo turvallisen aidatun ulkoilupaikan –  ja täällä odotellaankin jo uutta kesää innolla. Mikä ihana tunne onkaan herätä aamulla omassa kodissa ja tietää pääsevänsä iltapäivän aurinkoon päiväkahville takapihalle. Grilli tulille, jos siltä tuntuu, musiikkia mukaan ja muutama kahviseuralainen – Iltaruskon kesä on jo ovella tuota pikaa. Sinnehän saisi pienen kasvimaankin ja kukkaistutuksia … hoitajat kyselevät toiveita ja piha odottaa käyttäjiään.

Iltaruskosta ajettaessa pari kilometriä Inkeroisten suuntaan Kymijoen ylittävän sillan ja liikenneympyrän jälkeen tulet Rantakotiin. Se jakautuu kahteen erilliseen asumisyksikköön, jossa Lehdokissa asuvien kehitysvammaisten asukkaidemme kotoa kuljetaan pienen pihapiirin yli Orvokkiin, pieneen 8-paikkaiseen vanhusten asumisyksikköön. Pihamaalla lintu laulaa kotikoivun oksalla ja takapihalle avautuu huikean kaunis Aalto-puisto Kymijoen rantamaisemiin. Maisema on kaikkina vuodenaikoina täysin uniikki ja upea, ja se tarjoaa mielettömästi mahdollisuuksia arjen elämänmenoon. Ja kyllä sitä elämää täällä osataankin elää: kesämiljöö hyödynnetään ruokailuihin, kahvitteluun, grillaamiseen, yhdessä musisoimiseen, kuntoiluun, ulkopeleihin ja oleiluun täysillä. Kotoa ei tarvitse lähteä kuin ovesta ulos ja olet jo keskellä kauneinta jokimaisemaa ja voit piipahtaa torille mansikoita ostamaan tai kaupalle jäätelöä hakemaan – voisiko kotona asuminen tästä mukavammaksi muuttua? Rantakodin yhteydessä on käytettävissä myös kaikki Inkeroisten toimipisteen palvelut: ravintola Syreeni ja alakerran kuntosali-, sauna- ja allasosasto.  Orvokin – jota lempeästi kutsumme myös Mummolaksi – helmenä on kaunis takapiha, jonne käynti on suoraan terassin ovesta. Aidatulla takapihalla kasvaa kotoisasti marjapensaita ja omenapuita ja kesäisin siellä ruokaillaan ja istutaan päiväkahvilla yhdessä.

Kolmas tehostetun palveluasumisen yksikkömme Honkakoti Keltakankaalla on yhteen tasoon rakennettu laaja rakennus, joka on mahdollistanut asumista myös pariskunnille. Myös täällä arki on aina ollut erittäin monimuotoista ja asukkaidensa näköistä. Sauna lämpiää kuten muissakin kodeissamme, pullaa leivotaan, yhteistä arkea eletään aktiivisesti toimintaa suunnittelevien hoitajien avustuksella mallikkaasti. Toki täälläkin arjesta suuren osan vie perushoitoon liittyvät toimet: peseytyminen, pukeutuminen, ruokailut, lääkkeiden ottaminen, kuntouttava hoitotyö esim. lihaskuntoa ylläpitävillä toiminnoilla ja erilaisin kävelytreenein toteutettuna – mutta silti henkilöstö on upeasti pyrkinyt aina venymään myös siihen, että arki on asukkaalleen mahdollisimman mielekästä ja mukavaa. Vanhat lautapelit, valokuvien katselut, ihanat elokuvaillat popcorneineen ja pannukakkukesteineen ovat aina kuulunet elämään täällä Honkakodilla. Joskus voi vain ihmetellä sitä kekseliäisyyden määrää, jota hoitajilla on: mistä ihmeestä kaikki ideat oikein tulevat? Mutta hyvä niin, ihan loistavaa suorastaan –näinhän sen kuuluukin ihmisen kotona olla: aamulla ei aina edes tiedä, mitä mukavaa iltapäivä ja ilta saattavat tuoda tullessaan.

Tehostetun palveluasumisen esimiehen työ on tiivistä tiimityötä erilaisten sidosryhmien kanssa päivittäin toimien. Lääkärit, sairaanhoitajat, lähihoitajat, perheet ja omaiset, Kymijoen Hoiva ry:n tukipalvelujen henkilöstö, KJH:n johtoryhmä, KymSoten yhteistyökumppanit ym. muodostavat moniammatillisen työryhmän, jonka kanssa yhteistyössä tätä työtä tehdään. Hallinnollinen asumispalvelun tuottamiseen liittyvä toiminnan suunnittelu- ja kehittämistyö ovat arkipäiväämme, toiminnan laadun varmistaminen tilastointien ja erilaisten seurantametodien avulla kuuluvat osana työn kuvaan. Esimies varmentaa sen, että tuotettu palvelu on lainsäädännön ja määräysten mukaista, asukkaillemme turvallista ja laadukasta asumista. Hoitotyön esimies varmentaa kaikki ne palvelun tuottamiseen tarvittavat elementit, joiden varaan asumispalvelu rakentuu. Toiminnan kehittämis- ja laadunvalvontatyö on jatkumo, joka nostaa esiin erilaisia tarvelähtöisiä uusia kehittämiskohteita niin hoitotyön itsensä, asukkaiden ja heidän perheidensä sekä palvelun ostajakunnan tarpeista tarkasteltuna.

Tässä yhteisössä yhdessä toimien työ on antoisaa ja jokainen päivä erilainen. Tästä on hyvä jatkaa.

21.3.2019 Hoitotyön esimiehet Marja-Terttu Riihelä ja Auri Räsänen

 

 

---

 

Vuosi on vaihtunut ja toimistossa moni asia on päivitetty uuteen vuoteen. Uusi tilikausi on alkanut ja edellisen vuoden ”paketointi” alkaa. Muuten toimiston työt alkavat rullata arkiseen tahtiin eli työpäivät täyttyvät mm. myynti-, osto- ja vuokrareskontrien hoidosta, palkanlaskennasta ja kirjanpidosta sekä asiakaspalvelusta.

Useat meistä ovat taas tehneet vuodenvaihteessa uudenvuoden lupauksia ja monilla lupaus saattaa olla liikunnan lisääminen. Yllättävän usein toimistossa tulee ilmi ihmisten epätietoisuus siitä, että meiltä voi kuka vaan varata kuntosali-, sauna- ja uima-allas aikoja. Allasosastoa on silloin tällöin vuokrattu lasten syntymäpäivän viettopaikaksi tai ystäväporukan tapaamiseen. Synttäreitä ym. juhlia tai tapaamisia voi viettää myös meillä, vuokraamalla Ravintola Syreenin tai Hyvinvointiasema Sarastuksen tiloja.

Kymijoen Hoiva ry:llä on tarjolla erilaisia asumismuotoja, joista voi meiltä toimistolta kysellä tarkemmin. Anjalasta ja Inkeroisista löytyy rivitaloyksiöitä, joihin voi hakeutua asumaan muutkin kuin ikäihmiset. Inkeroisista Valtatie 10:ssä ja Satamakatu 1:ssä on kolmen kerrostalon verran senioriasuntoja. Asuntoihin haetaan asuntohakemuksella ja asunnot ovat sen verran kysyttyjä, että jonoakin on. Senioriasuntoihin saa meiltä tarpeen mukaan myös erilaisia tukipalveluita kuten ateria-, kauppa- ja siivouspalvelua sekä pyykkihuoltoa. Tehostetun palveluasumisen eli ympärivuorokautisen hoivan yksiköitä löytyy Inkeroisten lisäksi Anjalasta ja Keltakankaalta. Näihin asukkaat muuttavat etupäässä Kouvolan kaupungin ostopalveluna tai palveluseteliasiakkaana.

 

 

HYVÄÄ ALKANUTTA VUOTTA KAIKILLE
JA TERVETULOA ASIOIMAAN
TOIMISTOON!

21.1.2019 Minna Kilkki
ja Pirjo Junkkari

 

 

 

 

 

 

 

---

 

 

Aamuhämärä pihapiiri, kynttilät valaisevat kauniisti kuusen oksat, joille eilisen päivän lumisade antoi jouluisen peitteen. Aamunkajo virittää kulkijan jouluun – tästä ovesta on hyvä tulla joulukuun pakkasaamusta lämpimään.

…. ja kun astut sisään, kuulet iloisen puheensorinan ravintola Syreenistä ja sinut ottaa vastaan tuoreen kahvin tuoksu. Ihmiset rientävät töihinsä, hallintoon, toimistoon, alakertaan Lehdokkiin, Sarastukseen, kuntohoitaja alakerran kuntosalille, tukipalveluihin kiinteistöhuoltoon – keittiön väki ja siistijäthän täällä jo ovatkin työnsä aloittaneet. Joka puolella tekemistä, arjen askareita ja aamupalalleen kiiruhtavia asiakkaitamme. Mutta kiireisistä askelista huolimatta kuulet päällimmäisenä Joulun äänet ja näet tonttujen kurkkivan uteliaina pikku taloistaan, mitä ihmiset ympärillä puuhaavat. Onpa mukava ja kaunis joulun tunnelma jo heti Syreenin aulassa. Huomenta, Tontut – ja koko talon väki – Joulu on selvästi tullut tähän taloon!

Olethan jo hypännyt matkaamme seuraamaan uutta blogisarjaamme, jonka toiminnanjohtajamme Anu käynnisti 24.10 kertomalla johtajan työstä Kymijoen Hoiva ry:llä? Anun blogiteksti avasi oven organisaation johtoon – sekä ihaniin elämänoppeihin, joita siirretään sukupolvelta toiselle. Hienoja mietteitä ja ajatuksia johtajuudesta ja sen takaa!

Matkamme jatkui palvelupolkukuvausta noudatellen keittiölle, jonka arjesta ruokapalveluesimiehemme Minna kertoi blogissa 20.11 vieden meidät huippuhienolle makumatkalle keittiön väen arkeen – käythän tutustumassa! Tänään keittiön väki toivottaa Sinut tervetulleeksi perinteiselle ja joululounaalle Syreeniin!

Asiakkaidemme palvelupolku tuo arkeen ja elämään paljon lisää muitakin toimijoita, joiden matkassa kuulet blogia seuratessasi tulevan kevään aikana elämänmenosta toimistolla, asumispalveluissa, kiinteistöhuollossa ja siivouksessa.  Kymijoen Hoiva ry:n johtoryhmä vie sinut tulevan kevään 2019 aikana palvelupolulle, jota lukemalla pääset kurkistamaan aitiopaikalta asiakkaidemme elämään – blogisarjan tavoitteena onkin avata ovi tänne meille: mitä tarkoittaa asuminen Kymijoen Hoiva ry:n eri asumisyksiköissä? Sarastuksen ja kuntohoitajan kertomana pääset kevään aikana kurkistamaan myös monipuoliseen virkistys- ja kuntoutustoimintaamme täällä meillä. Tervetuloa jakamaan elämänmenoamme kanssamme! Blogisarja jatkuu toukokuulle 2019 kuukausittain, kannattaa seurata!

Veikko Salmi ja Kristian Jernström ovat tehneet kauniin tekstin Kassu Halosen säveltämään joululauluun Tähti tähdistä kirkkain. Tämän tekstin myötä haluamme toivottaa Sinulle ja sinun rakkaillesi hyvää ja levollista Joulun aikaa sekä kaikkea hyvää tulevaan vuoteen 2019 – tavataan joulun jälkeen blogin merkeissä taas!

Tähden tähdistä kirkkaimman
Mä toivoisin hohtavan taas joulun sanomaa
Tähden tähdistä kirkkaimman
Mä tahtoisin johtavan taas vuosisatain taa
Sen lapsenmieli löysi, tuntein vaistosin
Ja tunnelman niin herkän tavoitin
Nyt aikuisena pienen hetken ohikiitävän
Voi löytää vielä tunteen lämpimän
Jos lapsen vahvan uskon vielä löytäisin
Niin jouluntähti loistais vieläkin
Se syttyy niille jotka sen vain nähdä haluaa
Ja valaisee vain lapsen maailmaa
Tähden tähdistä kirkkaimman
Mä toivoisin hohtavan taas joulun sanomaa

Hyvää Joulua kaikille blogimme lukijoille!

Jouluterveisin 20.12.2018 hoitotyön esimies Marja-Terttu Riihelä

 

 

 

---

Kello lähenee aamulla kuutta, kun Ravintola Syreenin valot syttyvät.
Ensimmäiset työntekijät saapuvat työpaikalleen ja pian jo
kahvin tuoksu leijailee talossa.
Keittiö on kodin sydän, niin myös Kymijoen Hoivalla.
Henkilökunta on paikalla joka päivä valmistamassa maistuvia ruokia. Keittiön yhteydessä olevassa kahviossa voi nauttia
kahvia tuoreitten leivonnaisten kera, sekä tavata samalla tuttuja.
Ravintola Syreenissä leivotaan kahvileipiä päivittäin,
myös mukaan ostettavaksi.

Aamupalaa, lounasta ja päivällistä valmistetaan
talon asukkaille, ulkopuolisille ruokailijoille sekä ateriapalvelun asiakkaille.
Hyvä ruoka, parempi mieli sanottiin joskus
jossain mainoksessa.
Näin me myös Ravintola Syreenissä ajattelemme.

Torstaisin on lounaalla tarjolla meheviä pihvejä ja leikkeitä, perjantaisin valmistamme pizzoja kotiin
vietäväksi tai paikalla nautittavaksi.
Muutaman kerran vuodessa laitamme pöydät
notkumaan herkuista.
Silloin katamme ruokasalin puolelle
noutopöydän, jossa on teeman mukaisia ruokia,
tuttuja sekä myös hieman erilaisiakin.
Pian on taas Joulupöytämme vuoro,
tänä vuonna se katetaan to 20.12.18.
Kannattaa tulla herkuttelemaan.

Ja jos ei jaksa tulla Ravintola Syreeniin ruokailemaan, niin ei hätää.
Reipas ateriakuljettajamme Merja
toimittaa ateriat teille kotiin.
Samalla hoituvat myös kauppapalvelun asiat,
jos kauppaan ei pääse itse menemään.
Kauppapalvelumme toimittaa kauppaostokset
kaupasta kotiin kerran viikossa.

”Tuoksu nenää kutittaa,
vesi kieleen herahtaa,
vatsakin jo murahtaa,
mitä tänään tarjotaan?”

Näillä sanoilla toivotan kaikki tervetulleiksi ruokailemaan Ravintola Syreeniin!

Seuraavaksi saamme kurkistaa toimiston maailmaan.
Mitä palveluja he tarjoavat asukkaille ja asiakkaille?

20.11.2018 Minna Mäkelä, ruokapalveluesimies

 

 

 

---

Minulta on joskus kysytty, miksi teen johtajan työtä?
Joku on saattanut jopa ajatella, että työni on kovin raskasta. Kaikki eivät ehkä ihan aina ole ymmärtäneet työni kokonaiskuvaa ja ovatkin epäilleet työni olevan pelkkää kokoustelua ja kahvittelua. Työni sisällön muodostavat vahvasti ympärilläni olevat ihmiset: palveluiden ostajat, asiakkaat, vuokralaiset, omaiset, vapaaehtoiset, hallituksen ja yhdistyksen jäsenet, tavaran toimittajat ja erilaiset myyntiedustajat sekä myyjät, oppilaitokset sekä opiskelijat ja tietenkin yhdistyksen henkilökunta.  Toiminnanjohtajana johdan toimintaa. Johtoryhmän jäsenillä on kaikilla omat työsarkansa ja osa heistä toimii myös esimiehinä. Ongelmia ei tarvitse kohdata yksin, vaan niitä voi myös ratkoa yhdessä. Olen etuoikeutettu saadessani olla töissä tässä yhdistyksessä näiden ihmisten kanssa.

Koen saaneeni perintönä arvomaailman,
jossa vanhempia ihmisiä tulee kunnioittaa ja kuunnella. Toisinaan pystyn näkemään edessäni rouvashenkilön, joka muistuttaa minua omista edesmenneistä isoäideistäni Toini Elinasta ja Linnea Emiliasta. Toinen halusi antaa elämänohjeeksi muun muassa sen, ettei pidä riidellä, vaan tulisi elää aina sovussa. Toinen opetti jo eläessään, että itselleen voi ja pitää osata nauraa. Huumoria saa viljellä myös muille, elämän ei pidä olla pelkkää surua ja huolta. Molemmat isoäitini olivat kasvattaneet 7- 8 lasta. Mielestäni he olivat vahvoja ja rohkeita naisia ja osoittivat useassa kohtaa pärjäävänsä. Toini Elina hankki itselleen ajokortin ollessaan 60-vuotias, Linnea Emilia taas opetteli oma äidinkielensä ruotsin tilalle suomen kielen voidakseen työskennellä eri paikkakunnalla kauppiaana.

Koen olevani paalupaikalla nyt saadessani seurata ikääntyvän matkaa välillisesti ja välillä ihan vierestäkin. Yhdistyksessä on oma kauppapalvelu, joka aloitetaan useasti vaiheessa, jolloin ikääntynyt tarvitsee vain vähän satunnaisia kotiin vietäviä palveluita. Tämän jälkeen hänelle saatetaan viedä meiltä aterioita kotiin. Hänellä on mahdollisuus muuttaa meidän vuokra-asuntoihin, jolloin muut lisäpalvelumme tulevat pikkuhiljaa myös tutuiksi. Lopulta hänen on mahdollisuus muuttaa yhdistyksen tehostettuun palveluasumiseen, jossa hänestä pidetään huolta elämän loppuun saakka.

Suuri osa uusista asukkaistamme on jatkanut eteenpäin rientämistä
ennen meille muuttoa jo pitkään. Askeleiden hidastuttua moni on kokenut huonoutta, ehkä sairastellutkin tai kokenut yksinäisyyttä. Ei ole huono asia tehdä iso muutos ja muuttaa pienempään asuntoon, saada uusia ystäviä ja törmätä entisiin tuttuihin. Meillä kohdataan ihminen aidosti välittäen, auttamishalulla. Meillä on vietetty muutamia 100-vuotisjuhlia. Onpa niitäkin, jotka asuvat kahdessa sukupolvessa samassa talossa, eri kerroksissa. Tarinat jättävät jälkensä, kohtaamisista jää merkki sydämeen.  Eräs sykähdyttävä hetkeni oli, kun tapasin ja sain keskustella Mannerheim-ristin ritarin kanssa, joka asui yhdistyksen asunnossa.
Väitän, että oma ryhtini suoristui ja käden puristukseenkin tuli uusia voimia.

Keskeistä on, että tunnistaisimme yksilöiden sekä tiedostetut että tiedostamattomat tarpeet, tuottaessamme heille palveluita. Jokaisen elämän sisältö, ympäröivään luontoon sopeutuminen sekä toisista ihmisistä riippuvaisuus on oma ja siksi ainutlaatuinen. Sinä aikana, kun asukas kertoo menneistä ajoista ja niistä tuhansista haaveista, jotka hänellä on joskus ollut, jää meille yhdistyksessä työskenteleville mahdollisuus selvittää hänelle, mitä tämä vielä voi elämältä odottaa. Elämää kuvataan usein kaaren muodossa. Tästä tulee mieleeni Aale Tynnin runo Kaarisilta. Minulle se symboloi vierellä kulkemista, kädestä pitämistä, erilaisuuden hyväksymistä, toivoa, surua ja kaipuuta. Kuljettakoon nämä sanat teitä blogin lukijat kohti seuraavaa kertomusta. Ehkä pääsette kurkistamaan keittiön sydämeen; sinne, mistä janoinen kulkija saa vaikkapa sitä kahvia.

24.10.2018 Anu Pöllänen, toiminnanjohtaja

Ja Jumala sanoi:
”Toisille annan toiset askareet, 
vaan sinulta, lapseni, tahdon, että kaarisillan teet. 
Sillä kaikilla ihmisillä on niin ikävää päällä maan,
ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksessaan. 
Tee silta ylitse syvyyden, tee, kaarisilta tee,
joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee.”

Minä sanoin:
”He tulevat raskain saappain, multa-anturoin
– miten sillan kyllin kantavan ja kirkkaan tehdä voin,
sitä ettei tahraa eikä särje jalat kulkijain?”

Ja Jumala sanoi: 
”Verellä ja kyynelillä vaan,
sinun sydämesi on lujempi kuin vuorimalmit maan,
pane kappale silta-arkkuun, niin saat sillan kantamaan.
Pane kappale niiden sydämistä, joita rakastat, 
he antavat sen kyllä anteeksi, jos sillan rakennat.

Tee silta Jumalan kunniaksi, kaarisilta tee, 
joka syvyyden yli lakkaamatta valoa säteilee. 
Älä salpaa surua luotasi, kun kaarisiltaa teet: 
ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet.”
-Aale Tynni-

 

 

 

 

---

Kesä antoi meille parastaan, lämpöä on riittänyt eikä syksyn kylmyys ja sateet näytä vielä sääkartalla vilahtavan. Liikkuminen helteellä on ollut raskasta ja päivittäisten toimien suorittaminen on monesti ollut riittävä kuntoilumuoto. Ilmojen viilentyessä moni jaksaa taas kiinnostua liikkumisesta uudella innolla ja omasta sekä monien tutkijoiden mielestä liikkuvuudesta ja lihasvoimasta on tärkeää huolehtia läpi elämän. Tavoitteet ja keinot tulee aina suhteuttaa sen hetkiseen elämäntilanteeseen, jotta harjoittelu on mielekästä ja sopivan tasoista. Liikkumisen tulisi olla säännöllistä ja jakaantua useammalle päivälle, eikä kerrallaan tarvitse ahkeroida tuntikaupalla vaan jo kymmen minuutin aktiivisuus kerrallaan on riittävä, jos tämä toistetaan kyllin monta kertaa viikossa.

Asuinympäristöstämme löytyy mahdollisuudet liikkua niin sisällä että ulkona. Ulkona kävelylenkkiä voi virkistää poikkeamalla Aalto-puistossa tasapainoilemassa tai venyttelemässä. Sisältä löytyy kuntosali, jonka välineillä on helppoa aloittaa lihasvoimaharjoittelu joko ohjatusti tai omatoimisesti. Talossamme on myös mahdollista osallistua vesivoimisteluun, johon alakerran oma allas luo oivat puitteet. Näiden lisäksi on joka viikko tuoli- ja keppijumppa sekä vuoden mittaan monta mahdollisuutta tanssia joko parin tai rollaattorin kanssa. Erilaisten liikuntaryhmien myötä on mahdollista valita erilaisia liikkumisen tapoja, joten yksin ei tarvitse punnertaa, jos ryhmässä tekeminen on mielekkäämpää.

Kuntosaliharjoittelu saattaa kuulostaa kovin raskaalta tai mielikuva saliharjoittelusta juontaa juurensa monen vuoden takaa. Tämän päivän laitteet ovat pelkään tankoon ja levypainoihin verrattuna kuitenkin varsin helppokäyttöisiä välineitä ja soveltuvat myös apuvälineen kanssa liikkuvalle.  Erityisesti alaraajojen lihasvoiman lisäämiseen on syytä kiinnittää huomiota arkiaktiivisuuden vähentyessä, koska lihasvoiman on todettu vähentyvän alaraajoissa yläraajoja nopeammin.  Fyysisen aktiivisuuden hyödyt näkyvät niin mielialassa, unen laadussa, tasapainossa sekä yleisesti liikkumisessa. Aktiivisuus ja toimeliaisuus kasvattavat hyvän mielen lisäksi niin sanottua lihasvoimapankkia. Tästä on hyötyä erityisesti äkillisen sairastumisen kohdatessa, jolloin joudutaan viettämään muutamia päiviä vuoteen omana.  Lihasvoimareservi auttaa kuntoutumaan ja nopeuttaa toimintakyvyn palautumista.

Liikunnalla ei voi estää vanhenemista, mutta sillä voi vaikuttaa vanhenemisen aiheuttamiin muutoksiin, joten toivotan kaikille liikunnan iloa tulevaan syksyyn. Tervetuloa jatkamaan tai löytämään liikunnan ilo myös talon ohjatuista ryhmistä.

6.8.2018 kuntohoitaja Mervi Kinnunen

 

 

 

 

---

Kesä −se on täällä nyt! Pääsimme nauttimaan lämpimistä päivistä jo toukokuussa auringon helliessä talven jälkeen. Nyt luonto on vehreä ja täynnä elämää -ja täynnä elämää on myös Kymijoen Hoiva. Kesällä arki on juhlaa, kun luonto on niin lähellä ja ainakin tähän mennessä sää on ollut suosiollinen. Ulkona yritetään viettää aikaa niin paljon kuin mahdollista, luonnosta nauttien. Keskikesän juhla on jo lähellä ja sitä vietetään kaikissa yksiköissämme hieman eri aikoihin. Senioritaloilla juhannusta juhlitaan tangokuninkaallisen Terhi Matikaisen laulusta nauttien kesäisessä juhannustunnelmassa, makkaranpaiston ja hyvän seuran kera.

Olen ollut kohta vuoden töissä hyvinvointiasema Sarastuksessa.
Vuosi on ollut mielenkiintoinen, yhtään samanlaista päivää ei ole ollut. Työtä rikastuttaa ihanat asiakkaat ja upea luonto ympärillä. Työhöni kuuluu niin palveluohjausta, terveyden edistämistä ja ohjausta, nettiopastusta, kehittämistyötä kuin tapahtumien järjestämistä. Erilaista toimintaa on ollutkin laidasta laitaan: kuorolaulusta mölkkyyn ja mielen hyvinvoinnista virtuaalimatkailuun. Yksi tämä kevään uusi toimintamuoto on Ystävyyden tupa, joka on saanut ihmiset kokoontumaan yhteen keskustelun ja kahvittelun merkeissä. Ystävyyden tuvassa muisteltiin yhdessä lapsuuden kesää. Nämä muistot vievät meidät aina uudelleen kesätunnelmaan:

Kesästä tulee mieleen
linnunlaulu
sateen ropina aitan kattoon
sateen jälkeen täyteläiseltä tuoksuva ilma
ja tietysti mansikat ja uudet perunat.

Lapsena
paljain jaloin juoksentelu,
uiminen,
voikukkaseppeleet,
metsämansikoiden poiminta heinänkorteen,
ruudun hyppely ja pallopelit,
metsäleikit, puihin kiipeily,
sammalmajat ja käpylehmät,
vaahterannenät.

Töitä tehtiin heinäpellolla ja mansikkamaalla,
kitkettiin perunamaalla ja kasvimaalla,
silloin oli perunannostolomakin.
Paimennettiin lehmiä ja karitsoja,
lehmän kainaloon saattoi torkahtaa jopa päivänokosille.
Kuusenpihkaa jauhettiin kuin purukumia,
koivunmahlaa juotiin,
herkuteltiin mansikkamaidolla,
tehtiin pajupillejä ja puhallusputkia koiranputkesta,
hattuja saniaisista ja raparperista.

Näiden ihanan kesäisten ajatusten siivittämänä toivotan kaikille hyvää kesää!

15.6.2018 Hyvinvointiasema Sarastuksen palveluohjaaja Emma Kujala
Valokuvat ovat Kymijoen Hoivan pihamaalta.

 

 

---

 

Toukokuu on tekemisen aikaa. Luonto herää pitkän ja pimeän talven jäljiltä valoon ja aurinkoon – ja valmistautuu kesään. Meillä Kymijoen Hoivan asumisyksiköissä on suuri ilo elää elämää luonnon keskellä, näemme läheltä, kuinka koivunsilmut avautuvat ihan pikapuoliin, kukat heräilevät talviunestaan, siilit, puput ja pikkulinnut ahertavat tässä miltei kosketusetäisyydellä ikkunoidemme alla pesäntekopuuhissaan.

     Kuvat: T. Elomaa

Luonnon arkinen aherrus on tässä vuodenajassa täynnä iloista tekemistä, aherrusta ja uuden
elämän syntyä – juuri sellaista tekemisen meininkiä, jota asumisyksiköissämmekin eletään.  Pihojen haravointi, hiekotussoran poisto ja ikkunoiden pesut pitävät tukipalvelun väkeä kiireisenä, samalla kun hoitajat panostavat asukkaidemme ulkoiluun kevätauringon voimin. Sarastuksessa alkaa heti Vapun jälkeen 2.5 mukava ulkoilutapahtuma, jossa aloitetaan Hyvän Tuulen Viestien etsintä toukokuisen Aalto-puistomme rantamaisemissa. Elämänmakuista menoa kaikin puolin kaikissa Kymijoen Hoiva ry:n kaikissa asumismuodoissa!

Väki odottaa Vappua -johon iloksemme lupaillaan lämmintä säätä. Sen myötä on lupa astua alkavaan kesään -toivottelemme siis kaikille lukijoillemme erinomaisen hyvää Vappua!

26.4.2018 hoitotyön esimies Marja-Terttu Riihelä 

 

 

 

 

 

 

 

 

---

 

”On ilta, nainen ja mies laskevat ahvenverkkoja    

merilokki hautoo laiturin tukipuiden alla    

kitukasvuiset koivut nyökkäilevät tuulen puuskittaisille kysymyksille    

lahdella kaartelee yksinäinen pilkkasiipi    

Vastakuoriutuneiden kolmipiikkien parvi lävistää vedenpinnan    

tuvan ikkuna huurtuu koiran uteliaasta hengityksestä   

lämpenevän saunan lauhkea savu kutsuu kalastajat maihin,   

ilta ahavoituu rasvatyyneksi yöksi”. 

 

Näillä rouva Jenni Haukion runon (runokokoelmasta Sinä kuulet sen soiton) sanoin toivotamme Sinut lämpimästi tervetulleeksi Kymijoen Hoiva ry:n blogiin – kanssamme matkalle kohti alkavaa kevättä ja uutta aikaa! Aurinko hellii meitä jo mukavasti – ja pieni takatalvikin kestetään, kun tiedämme kevään sieltä jo lähestyvän.

Tässä blogissa voit seurata elämäämme Kymijoen Hoivan asumisyksiköissä, keittiöllä ja tukipalveluissa sekä hyvinvointiasemalla Sarastuksessa. Tervetuloa mukaamme elämänmakuiseen asumiseen ja harrastustoimintaan Inkeroisiin, Anjalaan ja Keltakankaalle!

15.3.2018 hoitotyön esimies M-T Riihelä